Keskikesän juhlaa

Viikon hiljaisuus takana, huhhuh! Tähän on toki syynsä, nimittäin "rakas" murheenkryynini, The Huawei... Viime viikolla kännykäksi kutsutun kapineen kamera, siis oikeesti KAMERA, sanoi sopimuksen irti. Kamera ei aukea, ei tee mitään. Annoin periksi ja päätin että kuun viimeisenä päivänä palkkapäivänä, marssin vaikkapa giganttiin ja haen sieltä uuden ja toivottavasti uskollisen luurin. Ei enää ikinä huaweita, ikinä!

Mutta nyt muihin aiheisiin. Juhannus ei kuitenkaan kuvattomaksi jäänyt, sillä tokihan nyt oli loistava syy napata järkkäri matkaan ja painua maalle, mökille. Perjantaina kävin tekaisemassa työmaalla vielä aamuvuoron ja sen jälkeen lähdimme auto täyteen pakattuna kahdeksi yöksi mökille. Tuli huomattua, paljonko alle vuoden ikäiselle oikeasti tarvitsee tavaraa mukaan. Oli syöttötuolit, peitot, bumbot etc. Eniveis, turhaa tavaraa ei tainnut muuta olla kuin villahaalari, onneksi! Neitonen pääsi saunaan ja tykkäsi. Aikaisemmin oli tarkoitus, että oltaisiin kunnioitettu perinteitä ja "dipattu" tytsy laiturilta järveen, mutta vesi oli vielä niin kylmää, että kyseinen traditio tapahtukoon myöhemmin kesällä.
Oli mahtavaa kun oli paljon apua käsiä ja serkkutyttöni halusivat syöttää Venlaa ja aina löytyi syli johon pääsi ihmettelemään ympärillä pyörivää hälinää. Meitä oli siis 19+Deisi hauveli. Pelasimme serkkujeni kanssa mölkkyä, krikettiä, trivial pursuitia ja ristiseiskaa ja oli ihan oikeasti hauskaa! Ruokaa oli paljon ja kuinka hyvältä ruoka maistuukaan mökin terassilla auringon paisteessa! Tai aamupuuro! Ihanaa ja rentouttavaa.

Eilen palasimme kotiin ja aloitimme kylppärin tyhjennyksen. Remontti on jatkunut jo yli kaksi viikkoa ja minulle alun perin luvattiin, että se kestää kokonaisuudessaan kaksi viikkoa. KIROSANA! Nyt jouduimme siis tyhjentää kylppärin, kun torstaina minulle soitettiin ja ilmoitettiin, että lattia uusitaan ja homma alkaa maanantai aamuna kahdeksalta, ja näin kävi. No leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Loppuun pläjäys juhannusta kuvien muodossa!

Puolivuotias, nyt jo..

Ja maaginen kahdeksan kiloa on mennyt rikki! Typyllä on painoa 8230g ja pituutta mahtavat 68.8 senttiä. Eikai se mikään ihme ole jos vähän 68 vaatteet pikkuhiljaa ahdistaa. Housut menee vielä pitkän aikaa, mutta lähes kaikki käytössä olevat bodyt ovat jo kokoa 74. Mutta mitäs neiti puolivuotias osaa? Venla istuu itse ja osaa istualtaan mennä maahan masulleen, vaikkakin välillä vähän leuan kautta. Myös rattaista osataan vetää itsensä ylös istuma-asentoon tarkkaillakseen renkaita. Vielä ei varsinaisesti ryömitä, mutta jollain ilveellä tuo vauhtikapseli pääsee eteenpäin ja pyörii napansa ympäri hyvää vauhtia. Kissa on vielä vaan aivan paras juttu ja itku unohtuukin aina heti kissan tullessa näkökenttään. Lemppari ihminen on isi. Isi kutittaa ja leikittää ja äiti saa tehdä inhottavat jutut, esim pyykiä naaman ruokailun päätteeksi. Vesi on huippu kiva juttu ja kylpeminen onkin aina mukava toimenpide. Bumbo kun saatiin hankittua, niin ollaan käyty ihan suihkussakin ja sekin sujui hyvin. Venla on kaikkiruokainen, enkä ole huomannut että olisi ruokaa, joka ei neidille uppoaisi. Tyttö on pääosin hyväntuulinen, kiljahtelevainen ja nauruherkkä. Meidän rakkain <3

Pidempi viikonloppu

Kävin torstaina jatkohaastattelussa työpaikan suhteen ja tieto siitä saanko paikan tulee tulevana torstaina. Haastattelu sujui hyvin ja tunnelma oli todella rento ja pystyin olemaan täysin oma itseni. Myöhemmin torstaina Mira tuli meille ja kävimme tyttöjen kesken mäkkärissä syömässä. Vappuna kävimme kivalla kävelylenkillä aikasemmin mainitsemallani joenvarsi pätkällä. Oli ihanaa kävellä joenvierttä pitkin niin, että Nikokin oli mukana. Sain vähän kuviakin napattua pikkuhiljaa vihertyvästä luonnosta. Muuten ollaankin oltu vain kotona. Tänään päivällä kun kaupat aukesivat, lähti Niko käymään Venlan kanssa kaupassa ja olin yksin kotona ensimmäistä kertaa tammikuun jälkeen. Ensimmäiset viisi minuuttia kävelin ympyrää, jonka jälkeen kävin 3 minuutin suihkussa (HALOOOO! Mahdollisuus nauttia kuumasta suihkusta ilman, että kuuluu itkua tai kitinää ja minä otan pikasuihkun.........), imuroin, järjestin Nikon vaatekaapin uusiksi ja kävin Venlan vaatekaapin läpi. Pakko kai se on myöntää, etten osaa olla enää yksin kotona ja tekemättä mitään.
Kävimme tänään myöhemmin vielä vanhemmillani ja syötiin vähän grilliruokaa. Kotiin päästyämme olikin jo Venlan kylvyn ja iltapalan aika. Katseltiin vielä kolmoselta Tähdet, tähdet ja subilta Simpsons movie ja nyt voikin lähteä metsästämään nukkumattia. Tulevalla viikolla tulossa postausta ainakin Venlan puolivuotis neuvolakäynnistä, joka on nyt keskiviikkona, ja toki siitäkin miten käy työjutun suhteen. Postaustoiveita saa ehdotella aina vaan. Olisi kiva kuulla mistä haluaisitte minun kirjoittavan. Nyt kuitenkin, hyvää yötä!

Ihan vaan höpöjä ja uusi lenkkireitti!

Ajattelin tulla ihan vain tyhjentämään päätäni. Olen nyt kolme päivää ollut Venlan kanssa kaksin aamusta iltaan, koska Nikolla alkoi työt. Tätä tahtia ei onneksi jatku montaa viikkoa, mutta kyllä voin sanoa että väsyttää. Tiistaina oli kiva päivä. Venla oli päikkäreillä, kun yhtäkkiä Venlan kummisedän puolisolta tuli viestiä. Juteltiin pitkä tovi whatsappissa ja lopulta toisesta päästä tuli ehdotus, että jos he tulisivat kahvilla käymään. Se sopi minulle paremmin kuin hyvin ja he tulivatkin samalla oven avauksella, kuin Niko. Oli tosi kiva, että Venla näki heitäkin pitkästä aikaa. Haluaisin tytön olevan mahdollisimman paljon eri ihmisten kanssa tekemisissä, jos sillä saisi mahdollisen vierastuksen jäämään pois.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä sain tietää, että Rosa, Venlan kummitäti oli joutunut ambulanssilla Peijakseen päivystykseen. He olivat puolisonsa kanssa saaneet törkeää "palvelua" siellä! Rosa oli pyörätuolilla sinne kärrätty, joka kuitenkin vietiin vessakäynnin jälkeen hänen nenänsä edestä pois hoitajan toimesta. Hän ei saanut edes sänkyä, vaikka oli tuskissaan, mutta silti rähjäinen puliukko sai vedellä hirsiä sängyllä vieressä. Lopulta Rosa oli käynyt lattialle nukkumaan ja samainen hoitaja oli tullut rähjäämään, että Rosan pitää nousta tai hän kutsuu vartijat. Oli vielä kehdannut väittää, että Rosalla on VAIN kuukautiskipuja, vaikka todellisuus oli aivan muuta!!!! Onneksi tuon jälkeen he olivat lähteneet kotiin. Itselläni ei ole Peijaksesta mitään hyvää sanottavaa ja olenkin hyvin tyytyväinen, että tarvittaessa matkaamme Hyvinkäälle.
Eilen olimme oikeastaan vain kotona. Kävimme Venlan kanssa vaunulenkillä ja kun Niko tuli töistä, teimme ruokaa ja kävimme kaupassa. Olemme alkaneet paljon käymään Lidlissä ja oikeastaan ainoa mitä haemme muualta, on Venlan ja Mindyn ruoat.
Tänään nousimme Venlan kanssa jo aikaisin ja päivä on ollut paljon kiukuttomampi kuin eilinen. Kolmen aikaan tylsistyin täysin ja pakkasin neitoselle vaatteet päälle ja vaunut alle. Kävelimme peruslenkkini, kunnes päätin että nyt kun on näinkin aurinkoinen ilma, niin poikkean "kuntopolulle". Miksen tiennyt, että kotimme vieressä virtaa oikea joki?? Alle sata metriä parkkipaikaltamme, aukeaa kaunis ja rauhallinen metsämaisema, jota somistaa joki. Oli ihana työnnellä vaunuja joen vartta pitkin. Menemme varmasti huomenna uudelleen ja hiukan pidemmälle kuin tänään. Tänään jouduimme "jättämään leikin kesken", kun huomasin että kello onkin jo paljon ja piti lähteä kotiin ruoan laittoon. Voisin ottaa huomenna kameran mukaan, jos on yhtä hieno sää kuin tänään oli.
Nyt hipsin unten maille!

Mr Seba

Onpas vierähtänyt tovi, etten ole mitään kirjoitellut! En anna tämän lipsua, vaan nappaan itseäni niskasta kiinni ja alan postaamaan taas tehokkaammin. Meillä oli eilen huippu kiva päivä. Sovittiin jo viime viikolla Riinan kanssa, että kummipoikani Sebastian tulisi meille keskiviikkona yökylään, kun hänellä olisi työkeikka tiedossa, mutta juttuun tuli pari muuttujaa, eikä Riinan tarvinnutkaan lähteä. Hän kysyi minulta, että voisimmeko silti ottaa Seban päiväksi, että hän saisi asioita hoidettua ja todellakin otimme poitsun! Olimmehan jo asennoituneet Nikon kanssa siihen, että meille tulee 2.5-vuotias tuulispää.
Alkukiukkujen ja äidin ikävöinnin jälkeen katsoimme vähän Nalle Puh elokuvaa ja sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti Flamingoa ja Naurusaarta! Vempu oli tottakai mukana. Meillä olisi eilen ollut äititreffit Keravan HopLopissa ja aluksi olikin tarkoitus sinne mennä, mutta ajattelimme mennä sittenkin vähän pienempään ja rauhallisempaan paikkaan. Naurusaari oli kyllä ihan mahtava paikka! Sisäänpääsy 1-2-vuotiailta oli vaivaiset 4 euroa, Venla meni ilmaiseksi, eikä aikuisistakaan veloiteta mitään. En tiedä kumpi oli kiipeilyradoista putkiliukumäkineen enemmän innoissaan, minä vai Seba, mutta oli hurjan siistiä! Venlan kanssa kävin ihan pikkuisen trampoliinilla ja se olikin tytsyn mielestä hauskaa, ainakin siitä päätellen millaisen naurun remakan se sai aikaan.
Leikin ja riehumisen jälkeen menimme viereiseen Hesburgeriin syömään ja Seba sai lastenaterian sekä hienon pingviinien agenttikynän!
Kävimme kotiin päästyämme pojan kanssa vielä ihan kaksisteen kaupassa ostoksilla ja sekin näytti olevan kivaa.

Lisää eilisen kaltaisia päiviä kiitos! Mielelläni otan rakasta kummipoikaa useamminkin hoitoon. Senhän takia niitä lapsia hankitaan, että aikuiset pääsevät näihin sisäleikkipuistoihin riehumaan, muka lapsien kanssa :D

Ps. Venla oppi tiistaina Rosa-kummin luona kääntymään selältä masulleen! ❤ Onnea Venla 5kk❤

Maaliskuu

Aamulla herätessäni vilkaisin ikkunasta ulos ja huomasin maan olevan lumen peitossa. Nyt ei tarvitsisi enää takatalvia, kun kalenterinkin puolesta on kevät. Maaliskuu on monella tapaa tärkeä minulle. Tänään 4.3 on kummityttöni Olivian synttärit. Tyttö on jo 17! Vastahan olimme ala-asteella ja valitsimme toisemme koulukummeiksi. Emme siis ole oikeita kummeja, vaan olin kuudennella ja Oltsu ekalla ja sain hänestä itselleni kummioppilaan. Päätin hoitaa tehtävän hyvin, sillä aikoinaan omat koulukummini eivät ikinä olleet kanssani tai edes moikanneet. Olimme koko tuon kouluvuoden todella tiiviisti yhdessä ja olemmekin käyneet sen jälkeen kesäisin linnanmäellä. Nyt emme ole kahtena kesänä käyneet, mutta tänä vuonna tahdon mennä! Oma rakas kummityttöni on viimeistä vuotta alaikäinen!
Tässä päivässä on muutakin. Tänään on tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun raskaustestiin tuli kaksi punaista viivaa. Nuori neiti kertoi olevansa tulossa. ❤
Lauantaina eli 7.3 tulee vuosi siitä kun olen viimeksi tupakoinut. Olen niin ylpeä itsestäni!
12.3 on Terhin, rakkaan serkkutytön 18-vuotis syntymäpäivä. Juhlimme kuitenkin vasta ensi kuussa, sillä Terhi on koulun kautta työssäoppimassa Saariselällä tällä hetkellä. Saan viikottain kuvia Whats Appiin kauniista lapin maisemista ja viime viikolla tuli kuva porostakin! On niin ikävä toista!
Niin ja täytänhän minäkin tässä kuussa vuosia. 30.3 tulee ikää mittariin 22-vuotta. Mietimme jo hiukan Nikon kanssa, että kun syntymäpäiväni on maanantai, niin jos seuraavana perjantaina tai lauantaina menisimme syömään. Eli äiti ja iskä saavat Venlan vasta silloin hoitoon.
Nyt painan pään tyynyyn ja toivon, että huomenna paistaisi aurinko!

Venla 3kk

Mun vauva kasvaa kasvamistaan. Ei se missään vaiheessa ole sellainen oikeasti pienen pieni vauva ollutkaan, mutta silti mun oma pieni prinsessa. Tänään on ollut ihana päivä. Rosa tuli heti aamupäivästä ja syötiin yhdessä myöhäinen aamupala. Kävästiin vaunuillen kaupassa ja sitten lähdettiinkin pyörähtämään Sipoossa Ciaa moikkaamassa. Mulla ei ole mitään käsitystä siitä kauanko siellä oltiin, mutta hauskaa oli. Venla oli taas oma hurmaava itsensä, toki pienen kitinän säestämänä, miks ei, kun kotiin päästiin niin piti kunnon kakka tehdä. Lisää tälläisiä päiviä. Sosiaalista kanssakäymistä on onneksi huomenna tiedossa täysin uusien ihmisten seurassa. Huomenna postailenkin mahdollisesti vasta illemmalla, mutta postaan jokatapauksessa!

Sunnuntaisähellykset

Kävimme eilen koeajamassa uutta autoa, johon sitten menimme vielä rakastumaan. Auto on saksalainen ja tärkeintä minulle oli se, että takapenkille saa Venlan kaukalon kiinni vöihin. Vanhempieni ja Rosan autossa on niin lyhyet turvavyöt ettei kaukaloa saa kiinni ilman telakkaa. Tämä saksalainen kaunotar on hiukan tehokkaampi ja myös kahdeksan vuotta uudempi kuin bemarimme. Bemaria ei nyt kuitenkaan ole tulossa. Niko käy mahdollisesti huomenna auton hakemassa ja bemaria on tänään tulossa joku katsomaan ostoaikeissa. Mikäli tämä ei sitä osta, menee bemu vaihdossa ja samalla toimii käsirahana.

Sunnuntait ovat jostain syystä äärimmäisen laiskoja. Nytkin makoilen Venla kainalossa sohvalla ja katselemme musiikkikanavaa.

Peukut pystyyn autoasian suhteen!

Eilen illalla kymmenen jälkeen. Ysin aikaan kyllä vein nukkuvan tytön omaan sänkyyn ja sinne se jäi nukkumaan.

ÄITIIII!!! Ei mua väsytäääää!

Aamupalalla♥

Ei meille kuitenkaan ja hiukan pintaa syvemmältä

Hei vaan. Piti jo eilen kirjoitella asuntonäytöstä, mutta se jäikin sitten Venlan ihanien iltakiukkujen myötä, jotka ovat sitten sulavasti jatkuneet lähes koko tämänkin päivän. No mutta asiaan. Asunnon ilmoituksesta sai vääränlaisen kuvan asunnosta. Se oli huonokuntoisempi kun annettiin olettaa ja kaiken hauskan lisäksi asunto on sähkölämmitteinen. Toisin sanoen talvisaikaan sähkölaskut olisi olleet järkyttävän suuria. Päätimme, että jatkamme Sen Oikean etsintöjä. Tämä koti ei ollut meitä varten. Emme edes täyttäneet hakemusta.

Ja kuten tuossa jo kirjoittelinkin, päivä on ollut yhtä kiukkua. Olen nukkunut viime yönä vain muutaman tunnin, joten väsymys on käsinkosketeltavavissa, silti istun sohvalla katsomassa telkkarista ohjelmaa Ensitreffit Alttarilla. Kyseisestä ohjelmasta voisin sanoa sen verran, että mielestä koko konsepti on kuvottava. Miten tuo voidaan muka sallia? Ihmiset, jotka eivät tunne toisiaan, eivät ole ikinä ennen tavanneet, menevät naimisiin! Hävytöntä! Ja silti laitetaan vastaan tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kaksi ihmistä, jotka ovat saattaneet olla yhdessä ja toisiinsa rakastuneita jopa kymmeniä vuosia, eivät saisi mennä naimisiin vain ja ainoastaan sen takia että sattuvat olemaan samaa sukupuolta. En voi käsittää miten tämä edes nykypäivänä voi enää olla mahdollista. Itse en lokeroi itseäni tai seksuaalisuuttani. Vaikka minulla on avopuolisona mies, lapseni isä, jota rakastan, katselen silti naisia. En nyt varsinaisesti katsomalla katso, vaan esimerkiksi jos kaunis nainen kävelee minua vastaan lähestulkoon satavarmasti käännähdän katsomaan hänen peräänsä. Sama pätee komwiden miesten kohdalla. Minulla on niin sanottu girlcrush, jota en ole ikinä tavannut, mutta SoMessa olen hänen kanssaan muutaman sanasen vaihtanut. Ja hän on nimenomaan ulkonäkönsä puolesta "haluttava" minun silmissäni.

Tulipahan taas juttua. Olisi mukavaa, jos voisitte jättää kommenttiboksiin minulle postaustoiveita. Nyt jatkan tämän hirveän tv ohjelman katsomista. Huomiseen