Raivostuttavat miinat pitkin katuja ja pihoja!

Asumme nuorisoasunnossa, joten arvata saattaa, että naapurimme ovat aika nuoria. Näissä asunnoissa saa asua hiukan reilu kolmekymppiseksi jollen aivan väärin muista. Välillä kyllä ihan tosissaan huomaa että naapurit ovat nuoria. Ja erittäin ajattelemattomia! Monella naapurillamme on koira. Ei siinä mitään, tykkään koirista ja mielelläni meille sellaisen ottaisin, mutta minua raivostuttaa se että sitä koiraa ei voi viedä pihaa pidemmälle tarpeilleen! Etenkin kun vuodenajasta johtuen rappumme edusta ja pihamme on täynnä hiekoitushiekkaa ja sen seassa on koiran jätöksiä. Ei kauheen jees. Emme ole ainoita joilla on täällä lapsia, joten toivon että joku näistä lapsiperheistä olisi minun lisäkseni ottanut asian takia huoltoon/isännöitsijään yhteyttä. Eilen soitin huoltoon ja pyysin että laittaisivat edes rapun oviin laput, ihan vain muistutuksena koiranomistajille niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä että mihin se karvapallo EI saa niitä tarpeitaan tehdä. Mainitsin myös huoltoon siitä kuinka mukavaa haastetta tuo ulkoiluun vaunujen kanssa tuo pihalla liukumiinojen väistely. Meillä ei ole varsinaista eteistä joten joudumme säilyttämään vaunuja ja rattaita olohuoneessa ja odotan sitä päivää kun täällä on lattialla vaunujen/rattaiden renkaiden mukana tullutta koiran ulostetta pitkin poikin. Ei kuitenkaan mene kauheita aikoja kun tuo pikkuneiti alkaa ryömimään pitkin lattioita, enkä todellakaan aio antaa neidin syödä ulosteita! Oli aivan pakko avautua aiheesta.

Onko teillä pihapiirissänne samoja ongelmia vai saatteko nauttia rivitalon tai omakotitalon helppoudesta?

Tänään olen 4 kk ikäinen

Minä opettelen kääntymistä. Osaa kääntyä selältäni kunnolla kyljelleen, mutta vielä en ihan pääse masulleni, vaikka yritys onkin kova. Minä myös haukon henkeä, kirjaimellisesti. Se on uusin "taitoni" ja sitä pitää tehdä jatkuvasti ja se on kamalan hauskaa. Kaikki lelut kiinnostavat niin vietävästi! Olen kasvanut ihan hurjasti ja olenkin jo niin iso tyttö, että äiti ja isi joutuvat oikeasti ihan kohta ostamaan sen isojen tyttöjen istuimen. Nukun aika huonosti päikkäreitä tällä hetkellä ja öisinkin kiukuttelen kun tutti häviää jonnekkin. Aamuisin herätän äitin kiljumalla ja jokeltelemalla ja sitten onkin kiva hymyillä ja naureskella. Äitiä on myös ihan huippukiva repiä hiuksista, naamasta ja joka paikasta. Kaiken syön ja kaikkea on kiva imeskellä, etenkin omia käsiä. Äiti kirjoittaa kuulemma ensi viikolla tänne neuvola kuulumisia kun minulla on 4kk käynti ja lääkäri.

-Venla, se äitin rakkain muru❤

Postaustoive: Kaipuu

Joku voisi kuvitella, että kun tulee nuorena vanhemmaksi, jää jotenkin "elämä kesken". Omalla kohdallani en näin koe käyneen. Minua pyydettiin kirjoittamaan asioista/ihmisistä, joita oli ennen Venlaa, joita kaipaan.
Asioita joita kaipaan: nukkuminen ja kotoa vain ulos lähteminen.

Ennen Venlaa saatoin nukkua helposti 12 tuntia yössä. Nykyään nukun keskimäärin kuusi tuntia yössä, mikä aiheuttaa sen että olen usein Nikoa kohtaan todella kiukkuinen. Kaikillahan on se joku johon purkaa pahaa oloaan, minä puran väsymykseni Nikoon ja tiedän ettei se ole oikein, mutta Niko on oppinut huomaamaan milloin olen väsynyt. Hän tietää milloin  en oikeasti tarkoita sitä pahaa mitä sanon, vaan se johtuu väsymyksestä. Vaikka olenkin väsyneempi kuin koskaan aikaisemmin, olen silti onnellisempi kuin ikinä ennen.

Vielä raskausaikanakin saatoimme ajella Nikon kanssa yömyöhään maisemareittejä kesäyönä. Nyt tämä ei enää ole mahdollista, muuten kuin silloin kun Venla on hoidossa. En halua Venlaa mukaan öisille ajeluille, kun pitäisi olla kotona peiton alla nukkumassa. Ei minua silti haittaa, vaikken pääsekään kesällä osallistumaan kaikkiin cruisinkeihin, kuhan pääsen yhteen mukaan! Toki jenkkicruisinkiin voisimme typyn ottaa mukaan.

Ennen raskautta minulla oli paljon enemmän kavereita. Pikkuhiljaa kun raskaus eteni pidemmälle, myös osa ihmisistä katosi elämästäni. Toki tiesin näin käyvän, mutta en uskonut että elämääni jäisi ihmisiä, jotka voi laskea kahden käden sormilla. Olen aina ollut sosiaalinen ja menevä, joten asia harmittaa. Jos saisin nyt valita aikaisemman elämäni ja siihen kuuluneiden ihmisten ja nykyisen elämäni välillä, en miettisi kahdesti. Valitsisin ehdottomasti nykyisen. Elämässäni on kuitenkin ihmisiä joita rakastan ja jotka rakastavat takaisin. Minulla on rakastavat vanhemmat, tärkeitä lähisukulaisia (tiedän Terhi että käyt lukemassa, pus♥), kultaakin arvokkaampia ystäviä, joita ei mitata määrässä, sekä tottakai rakastava mies ja tytär♥. En koe tarvitsevani enempää.

Alkuviikko neljän seinän sisällä

Onpas ollut kökkö ilma! Huomenna olisi tarkoitus mennä typyn kanssa vaunuilemaan, jos vain sää sallisi. Voisin ottaa jopa tuon järkkärini mukaan niin saisi tännekkin kuvia! Tähän hätään ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa ja Tallinnan reissun jälkeen ollaan oltu vain kotona. Vähän kuvia laitan tähän loppuun ja hipsin unten maille!

Väsynyt, erittäin väsynyt

Olipa hyvä reissu! Kuvasaldo jäi aika pieneksi, kun en jaksanutkaan raahata luuria mukana ja kaiken lisäksi mukana oli vain pikkuriikkinen iltalaukku. Mutta asiaan. Pääsimme satamasta ihan ajallaan ja kävimmekin heti juomassa yhdet iskelmäbaarissa. Siitä sitten hyttiin ja laittautumaan. Sain itseni kuosiin ennätysajassa ja muut vielä laittautuivat. Meren käynti alkoi olemaan niin hurjaa, että mietin moneen otteeseen lähdenkö oksentamaan, olin naamaltani lähes vihreä. Saavuimme kymmeneltä Tallinnaan ja lähdimme yhdentoista aikaan tsekkaamaan diskon. Meininki ei ollut ihan minun ja Tarjan mieleen, joten lähdimme katselemaan muita paikkoja ja Nina ja Nea jäivät diskoon. Kävimme Sea Pubissa kuuntelemassa trubaduuria, joka lauloi mm. kolmatta naista ja j. Karjalaista. Truba lopetti puolen yön aikaan ja siirryimme Starlightiin ja löysimmekin porukkamme sieltä. Mukana olivat siis myös vanhempani, isovanhempani, Tarjan äiti eli tätini, setäni ja hänen naisystävänsä ja kaksi muuta tuttua. Jäimme heidän kanssaan hengailemaan ja siellä esiintyi bändi nimeltä Joku Paikallinen Bändi. He soittivat suomirock/pop covereita ja meno oli aivan huikea!! Koska vaan uudestaan heitä kuuntelemaan. Kävin tanssimassa useaan otteeseen ja kolmelta he lopettivat soittamisen, joten siirryimme takaisin diskoon. Mesta oli aivan ääriään myöten täynnä. Lopulta lähdimme puoli viiden aikaan hyttiin päin ja unille.
Kymmentä vaille yhdeksän aamulla, soi herätyskelloni, jonka vain sammutin ja nukahdin samantien takaisin kännykkä kädessä. Vartti tästä eteenpäin heräsin siihen että äitini soitti ja käski meidät aamupalalle. Aamupalaa tarjoiltiin siis vain kymmeneen saakka. Emme kukaan kauheita saatu syötyä, mutta jotain kuitenkin. Aamupalan jälkeen painelimme takaisin hyttiin ja Tarja ja Nina lähtivät maissa käymään. Me jäimme Nean kanssa nukkumaan. Loppureissu menikin lähes kokonaan punkan pohjalla eläinten pelastustiimiä telkkarista katsellen. Toki oli myös kauhea pakkaaminen ja siivoaminen. Hyyti oli kuin sikolätti.

Eilinen meni aika sumussa koko päivä, hyvin heikot yöunet ja epämääräinen määrä alkoholia edellisenä yönä teki tehtävänsä. Tämä päivä on vaan oltu kotona ja ollaan maattu sohvalla telkkaria katsellen. Kävimme sentään ruokakaupassa kun jääkaapissa ei ollut muuta kuin battery jungled laatikko! Nyt katson hetken subilta leffaa ja sitten hipsin nukkumaan.

Jännäilyä

Huomenna onkin lähtö etelään (lue. Tallinnaan) ja Vempu menee yökylään rakkaan ihmisen luo. Vähän jänskättää itseä lähteä oikeasti toisen ulottumattomiin melkein vuorokaudeksi. Mitä jos en osaa rentoutua ja koko reissu menee Venlaa ikävöidessä? Ei olisi kanssamatkustajilla kiva reissu. Odotan jo nyt lauantai aamun seisovan pöydän aamupalaa! Päätin, että edes kerran elämässä on syötävä sen koko rahan edestä ja nyt saan syödä täysin ilman keskeytyksiä. Kukaa ei (toivottavasti!!!) halua syliin juuri kun pääsen pöytään istumaan ja saan lautasen nenän eteen. Maihin ei aio mennä, kesällä sitten. Kaiken tarvittavan saan laivasta hankittua, joten ei tarvitse ottaa stressiä siitä että en ehdi takaisin laivaan ajoissa, tai että tapahtuu jotain muuta kaoottista. Huomenna minusta ei siis välttämättä kuulu, mutta toivon mukaan lauantaina viimeistään ja lupaan ottaa paaaaljon kuvia! Ihanaa loppu viikkoa kaikille. ❤

Forever-kutsut ja risteily intoilua

Huhhuh! Olipas eilisellä tekstillä lukijoita! Lievästi sanottuna leuka loksahti auki kun äsken bloggeriin kirjauduin ja tilastoja vilkaisin. Yli 200 kävijää ja minulle tuo on oikeasti iso luku. Toivon että jokunen mummelikin olisi täällä vieraillut ja mennyt itseensä.

Pidin tänään Forever-kutsut. Paikalla olivat Cia, Riina, Seba, Tarja, Tomi, Jaakko, Niko ja äiti. Tokihan tuo Vempakin tuossa oli ja esittelyn piti Sari. Kaikki pitivät tuotteista ja minä sain aivan mahtavan emännän lahjan! Forever ultra Vanilla shake mixin-eli ateriakorvikkeen. Niko ainakin ihan innoissaan sitä testaili ja höpisi ottavansa sitä mukaan sesonkiin Skyr-rahkojen ja Valio+ maitokaakaon kaveriksi.
Itselläni on tällä hetkellä Foreverin tuotteista käytössä Jojoba shampoo, hammastahna ja huulirasva.

 

Olen lähdössä perjantaina Tarjan ja kahden muun tytön kanssa risteilemään. Siitä tulee kyllä ihan törkeän kivaa! Seuraavaan kuukauteen pikkuneiti ei kyllä mene minnekkään hoitoon, äiti saa vieroitusoireita. Nyt tyttö pääsee kuitenkin hyvään ja turvalliseen paikkaan. Takaisin kun tulen, en tyttöä päästä sylistäni, se on varma. Nyt kömmin sänkyyn pitkän päivän jälkeen, jos vaikka huomennakin olisi yhtä kaunis ja aurinkoinen päivä, kuin tänään oli.

Isomummi ja vaunuihin kurkkailijat

Kävimme eilen Venlan ja äitini kanssa mummillani, äitini äidillä eli Venlan isomummilla. Mummi on nähnyt Venlan viimeksi vähän reilu viikon vanhana, koska hän lähti isänpäivänä kolmeksi kuukaudeksi Gibraltarille sukulaistemme luo. Enoni on asunut gibillä yli kaksikymmentä vuotta ja hänellä on sielä viisi lasta. Gigi on ensimmäisestä liitosta ja olemme Gigin kanssa samanikäisiä minä vain satun olemaan kaksi viikkoa vanhempi. Sitten on nykyisen vaimon, ihanan Talithan kanssa Johan, Stefan, Evan ja Kristian. Olin itsekin gibillä pari vuotta takaperin kun Mika ja Talitha menivät naimisiin. Sen kerran kun olen ulkomailla ollut, tunsin olleeni kotona ja jos saisin nyt lähteä ihan minne tahansa, ottaisin ensimmäisen lennon gibille. Eksyin jälleen hiukan aiheesta. Jokatapauksessa olimme siis mummia moikkaamassa. Hän tuttuun tapaansa syötti minut ja äitini täyteen herkkuja ja onnistui nukuttamaan Venlan syliinsä, ei paha ollenkaan, siis se nukuttaminen, herkut paha!

Toiseen aiheeseen, joka on mieltäni askarruttanut pidemmän aikaa. Käytännössä koko Venlan olemassa olo ajan, sekä jo hiukan raskausaikanakin, tosin erimuodossa. Millä oikeudella ihmiset, etenkin vanhemmat naiset tulevat iholle, tunkevat kätensä vaunuihin ja koskettelevat vauvoja??? Tätä ei ole tapahtunut vain kerran, eikä viittä, vaan monta kertaa! Raskausaikana vielä töissä ollessani ihmiset kokivat oikeudekseen lähmiä mahaani, miksi!? Ja Venla ei ollut viikkoakaan vanha kun olimme perheenä ruokakaupassa ja typy oli kärryjen turvaistuimessa, niin eiköhän joku mummeli tule toisen naamaa ja käsiä hipelöimään. Onhan ne söpöjä joo, mutta EI! Kenelläkään ei ole oikeutta mennä toisen iholle noin. Venla oli alle kaksiviikkoinen kun kävimme tarjoustalosta jotain ostamassa. Päätimme ettemme ota kärryjä tai mitään, vaan kannan tytön sylissäni. Huomasin vähän matkan päässä edessäni mummelin, joka katsoi tyttöä silmät loistaen ja yritin pujahtaa hyllyn väliin. Mitä tekee tämä nainen? Tulee ja alkaa heiluttelemaan Venlan jalkoja ja hempeilee kun on niin pieni vauva. Nikon ilme kertoi paljon, hän ei ollut vielä tässä vaiheessa joutunut tätä kokemaan. Toinen oli silmin nähden järkyttynyt siitä kuinka täysin ventovieras kokee olevansa oikeutettu koskemaan lapseemme. Mikä siinä on? Viimeksi tänään kaupassa käydessäni, Venla rattaissa, joku nainen ilmaisi kuinka söpö ja pieni toinen on ja yritti tulla lähemmäs. Totesin vain että juu niin on ja poistuin paikalta. Aivan mielettömän raivostuttavaa! Oletteko te joutuneet "mummojen uhreiksi" ja miten olette pyristelleet pois? Mitä te olette aiheesta mieltä?

Haaveilua

Näin juuri kevään korvalla alan useimmiten haaveilemaan kaikenlaisesta. Tällä hetkellä odotan kovasti kesää, varmasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Voi lähteä Venlan kanssa ulos ilman tappelua pipojen, villasukkien ja tumppujen kanssa. Haaveilen viikonloppulomasta jollain kivalla pienellä mökillä järven tai meren rannalla. Kunhan vain olisi vettä, mökki, sauna ja hyvää seuraa. Pelkään pahoin, että tuo ei tule toteutumaan. Suvullamme oli vielä viime kesänä mökki. Aivan ihana paikka Päijänteen rannalla. Mökki oli meillä vuokralla vuodesta 2001, mutta nyt viime vuonna vuokraemäntä ilmoitti varojensa olevan vähissä ja hän joutui purkamaan vuokrasopimuksemme ja laittamaan mökin myyntiin. Lapsena vietin kaikki kesät mökillä, tai vaihtoehtoisesti olin isäni mukana Drag Race kisoissa. Minua harmittaa aivan suunnattomasti, että Venla ei päässyt mökille, tai no kyllähän hän siellä pääsi kerran käymään. Vietimme viime juhannuksen mökillä ja silloin oli aivan mielettömän kylmä! Olin suunnilleen koko reissun ajan jumpsuitti päällä, kun muuten palelin kauttaaltani. Saunassa kävin joka ilta, mutta uimaan en rohjennut. Olin kuullut että raskaana ollessa ei kannata kylmään veteen mennä, eikä ajatus lähes 10 asteisesta uimavedestä kieltämättä houkutellut. Ehkäpä vuokraamme jostakin mökin kesällä, ihan vain pariksi päiväksi. Käsittääkseni kenelläkään ystävällänikään ei tässä kauhean lähellä mitään mökkiä ole. Tai no Cialla, eli pitääkin jutella Cian kanssa, jos mentäisiin kesällä vaikka ihan tyttöjen kesken viikonloppua viettämään!

Haaveena olisi päästä kesällä myös cruisinkeihin. Ehkä ottaisimme edes kerran Venlankin mukaan! Pääsisi typy näkemään kauniita autoja. Viime kesänä olin kaikki muut, paitsi juhannusviikonlopun töissä. Nikollakin on tänä vuonna jonkin sortin kesäloma ja hän ilmoitti juuri kuluneella viikolla että sitä lomaa ei kotona homehduta! Saa nähdä mitä keksimme. Suunnittelimme myös hiukan että kävisimme Tallinnassa päiväristeilyllä. Ajattelin tähän loppuun lätkäistä kuvia mökiltämme. Kaikki kuvat ovat äitini ottamia.