Asioita joita kaipaan: nukkuminen ja kotoa vain ulos lähteminen.
Ennen Venlaa saatoin nukkua helposti 12 tuntia yössä. Nykyään nukun keskimäärin kuusi tuntia yössä, mikä aiheuttaa sen että olen usein Nikoa kohtaan todella kiukkuinen. Kaikillahan on se joku johon purkaa pahaa oloaan, minä puran väsymykseni Nikoon ja tiedän ettei se ole oikein, mutta Niko on oppinut huomaamaan milloin olen väsynyt. Hän tietää milloin en oikeasti tarkoita sitä pahaa mitä sanon, vaan se johtuu väsymyksestä. Vaikka olenkin väsyneempi kuin koskaan aikaisemmin, olen silti onnellisempi kuin ikinä ennen.
Vielä raskausaikanakin saatoimme ajella Nikon kanssa yömyöhään maisemareittejä kesäyönä. Nyt tämä ei enää ole mahdollista, muuten kuin silloin kun Venla on hoidossa. En halua Venlaa mukaan öisille ajeluille, kun pitäisi olla kotona peiton alla nukkumassa. Ei minua silti haittaa, vaikken pääsekään kesällä osallistumaan kaikkiin cruisinkeihin, kuhan pääsen yhteen mukaan! Toki jenkkicruisinkiin voisimme typyn ottaa mukaan.
Ennen raskautta minulla oli paljon enemmän kavereita. Pikkuhiljaa kun raskaus eteni pidemmälle, myös osa ihmisistä katosi elämästäni. Toki tiesin näin käyvän, mutta en uskonut että elämääni jäisi ihmisiä, jotka voi laskea kahden käden sormilla. Olen aina ollut sosiaalinen ja menevä, joten asia harmittaa. Jos saisin nyt valita aikaisemman elämäni ja siihen kuuluneiden ihmisten ja nykyisen elämäni välillä, en miettisi kahdesti. Valitsisin ehdottomasti nykyisen. Elämässäni on kuitenkin ihmisiä joita rakastan ja jotka rakastavat takaisin. Minulla on rakastavat vanhemmat, tärkeitä lähisukulaisia (tiedän Terhi että käyt lukemassa, pus♥), kultaakin arvokkaampia ystäviä, joita ei mitata määrässä, sekä tottakai rakastava mies ja tytär♥. En koe tarvitsevani enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti