Keskikesän juhlaa

Viikon hiljaisuus takana, huhhuh! Tähän on toki syynsä, nimittäin "rakas" murheenkryynini, The Huawei... Viime viikolla kännykäksi kutsutun kapineen kamera, siis oikeesti KAMERA, sanoi sopimuksen irti. Kamera ei aukea, ei tee mitään. Annoin periksi ja päätin että kuun viimeisenä päivänä palkkapäivänä, marssin vaikkapa giganttiin ja haen sieltä uuden ja toivottavasti uskollisen luurin. Ei enää ikinä huaweita, ikinä!

Mutta nyt muihin aiheisiin. Juhannus ei kuitenkaan kuvattomaksi jäänyt, sillä tokihan nyt oli loistava syy napata järkkäri matkaan ja painua maalle, mökille. Perjantaina kävin tekaisemassa työmaalla vielä aamuvuoron ja sen jälkeen lähdimme auto täyteen pakattuna kahdeksi yöksi mökille. Tuli huomattua, paljonko alle vuoden ikäiselle oikeasti tarvitsee tavaraa mukaan. Oli syöttötuolit, peitot, bumbot etc. Eniveis, turhaa tavaraa ei tainnut muuta olla kuin villahaalari, onneksi! Neitonen pääsi saunaan ja tykkäsi. Aikaisemmin oli tarkoitus, että oltaisiin kunnioitettu perinteitä ja "dipattu" tytsy laiturilta järveen, mutta vesi oli vielä niin kylmää, että kyseinen traditio tapahtukoon myöhemmin kesällä.
Oli mahtavaa kun oli paljon apua käsiä ja serkkutyttöni halusivat syöttää Venlaa ja aina löytyi syli johon pääsi ihmettelemään ympärillä pyörivää hälinää. Meitä oli siis 19+Deisi hauveli. Pelasimme serkkujeni kanssa mölkkyä, krikettiä, trivial pursuitia ja ristiseiskaa ja oli ihan oikeasti hauskaa! Ruokaa oli paljon ja kuinka hyvältä ruoka maistuukaan mökin terassilla auringon paisteessa! Tai aamupuuro! Ihanaa ja rentouttavaa.

Eilen palasimme kotiin ja aloitimme kylppärin tyhjennyksen. Remontti on jatkunut jo yli kaksi viikkoa ja minulle alun perin luvattiin, että se kestää kokonaisuudessaan kaksi viikkoa. KIROSANA! Nyt jouduimme siis tyhjentää kylppärin, kun torstaina minulle soitettiin ja ilmoitettiin, että lattia uusitaan ja homma alkaa maanantai aamuna kahdeksalta, ja näin kävi. No leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Loppuun pläjäys juhannusta kuvien muodossa!

Toivepostaus: Sukuni

Minua pyydettiin jokin aika sitten kirjoittamaan suvustani. Koitan olla paisuttamatta tätä aivan järkyttävän pitkäksi tekstiksi.

Minulla on aika iso suku. Isäni puolelta minulla on Isovanhemmat, täti, setä ja viisi serkkua. Pikkuserkkuja onkin sitten kymmeniä! En ole heistä tavannut montaakaan. Isäni äidillä, eli mammalla on seitsemän veljeä ja kaksi siskoa ja heillä taitaa kaikilla olla lapsia. Ja lapsilla suurimmalla osalla on myös lapsia ja joillain taitaa olla vielä lapsenlapsia. Isäni isällä, papalla ei ole sisaruksia.

Äitini puolelta en tunne sukuani kovinkaan paljoa. Äitini vanhemmat ovat elossa, kuin myös äitini toinen mummikin. Minulla on täti, jolla on kaksi poikaa, kaksi enoa, toisella tytär ja toisella neljä poikaa ja tytär. Äitini serkuista tunnen kolme ja heidän isänsä, eli mummini veljen.

Vietämme usein aikaa yhdessä isäni puolen suvun kanssa. Esimerkiksi nyt huhtikuussa juhlimme yhdessä Terhin, serkkuni täysi-ikäistymistä.

Aikaisemmin olimme kesät mökillä, joka laitettiin vuokraemännän toimesta myyntiin viime syksynä. Kirjoitinkin mökistä aikaisemmin haave-postauksessani.
Sukuni on todella äänekäs ja kaikki puhuvat paljon, mutta minä taidan itse olla lähes hiljaisin ja en kyllä väitä, että olisin kovinkaan hiljainen. En nyt tähän hätään keksi muuta kerrottavaa, mutta KYSYKÄÄ! Vastailen mielelläni mieltänne askarruttaviin kysymyksiin. :)

Kuvassa isäni äiti, eli mamma ja Venla jouluaattona <3

Maaliskuu

Aamulla herätessäni vilkaisin ikkunasta ulos ja huomasin maan olevan lumen peitossa. Nyt ei tarvitsisi enää takatalvia, kun kalenterinkin puolesta on kevät. Maaliskuu on monella tapaa tärkeä minulle. Tänään 4.3 on kummityttöni Olivian synttärit. Tyttö on jo 17! Vastahan olimme ala-asteella ja valitsimme toisemme koulukummeiksi. Emme siis ole oikeita kummeja, vaan olin kuudennella ja Oltsu ekalla ja sain hänestä itselleni kummioppilaan. Päätin hoitaa tehtävän hyvin, sillä aikoinaan omat koulukummini eivät ikinä olleet kanssani tai edes moikanneet. Olimme koko tuon kouluvuoden todella tiiviisti yhdessä ja olemmekin käyneet sen jälkeen kesäisin linnanmäellä. Nyt emme ole kahtena kesänä käyneet, mutta tänä vuonna tahdon mennä! Oma rakas kummityttöni on viimeistä vuotta alaikäinen!
Tässä päivässä on muutakin. Tänään on tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun raskaustestiin tuli kaksi punaista viivaa. Nuori neiti kertoi olevansa tulossa. ❤
Lauantaina eli 7.3 tulee vuosi siitä kun olen viimeksi tupakoinut. Olen niin ylpeä itsestäni!
12.3 on Terhin, rakkaan serkkutytön 18-vuotis syntymäpäivä. Juhlimme kuitenkin vasta ensi kuussa, sillä Terhi on koulun kautta työssäoppimassa Saariselällä tällä hetkellä. Saan viikottain kuvia Whats Appiin kauniista lapin maisemista ja viime viikolla tuli kuva porostakin! On niin ikävä toista!
Niin ja täytänhän minäkin tässä kuussa vuosia. 30.3 tulee ikää mittariin 22-vuotta. Mietimme jo hiukan Nikon kanssa, että kun syntymäpäiväni on maanantai, niin jos seuraavana perjantaina tai lauantaina menisimme syömään. Eli äiti ja iskä saavat Venlan vasta silloin hoitoon.
Nyt painan pään tyynyyn ja toivon, että huomenna paistaisi aurinko!

Isomummi ja vaunuihin kurkkailijat

Kävimme eilen Venlan ja äitini kanssa mummillani, äitini äidillä eli Venlan isomummilla. Mummi on nähnyt Venlan viimeksi vähän reilu viikon vanhana, koska hän lähti isänpäivänä kolmeksi kuukaudeksi Gibraltarille sukulaistemme luo. Enoni on asunut gibillä yli kaksikymmentä vuotta ja hänellä on sielä viisi lasta. Gigi on ensimmäisestä liitosta ja olemme Gigin kanssa samanikäisiä minä vain satun olemaan kaksi viikkoa vanhempi. Sitten on nykyisen vaimon, ihanan Talithan kanssa Johan, Stefan, Evan ja Kristian. Olin itsekin gibillä pari vuotta takaperin kun Mika ja Talitha menivät naimisiin. Sen kerran kun olen ulkomailla ollut, tunsin olleeni kotona ja jos saisin nyt lähteä ihan minne tahansa, ottaisin ensimmäisen lennon gibille. Eksyin jälleen hiukan aiheesta. Jokatapauksessa olimme siis mummia moikkaamassa. Hän tuttuun tapaansa syötti minut ja äitini täyteen herkkuja ja onnistui nukuttamaan Venlan syliinsä, ei paha ollenkaan, siis se nukuttaminen, herkut paha!

Toiseen aiheeseen, joka on mieltäni askarruttanut pidemmän aikaa. Käytännössä koko Venlan olemassa olo ajan, sekä jo hiukan raskausaikanakin, tosin erimuodossa. Millä oikeudella ihmiset, etenkin vanhemmat naiset tulevat iholle, tunkevat kätensä vaunuihin ja koskettelevat vauvoja??? Tätä ei ole tapahtunut vain kerran, eikä viittä, vaan monta kertaa! Raskausaikana vielä töissä ollessani ihmiset kokivat oikeudekseen lähmiä mahaani, miksi!? Ja Venla ei ollut viikkoakaan vanha kun olimme perheenä ruokakaupassa ja typy oli kärryjen turvaistuimessa, niin eiköhän joku mummeli tule toisen naamaa ja käsiä hipelöimään. Onhan ne söpöjä joo, mutta EI! Kenelläkään ei ole oikeutta mennä toisen iholle noin. Venla oli alle kaksiviikkoinen kun kävimme tarjoustalosta jotain ostamassa. Päätimme ettemme ota kärryjä tai mitään, vaan kannan tytön sylissäni. Huomasin vähän matkan päässä edessäni mummelin, joka katsoi tyttöä silmät loistaen ja yritin pujahtaa hyllyn väliin. Mitä tekee tämä nainen? Tulee ja alkaa heiluttelemaan Venlan jalkoja ja hempeilee kun on niin pieni vauva. Nikon ilme kertoi paljon, hän ei ollut vielä tässä vaiheessa joutunut tätä kokemaan. Toinen oli silmin nähden järkyttynyt siitä kuinka täysin ventovieras kokee olevansa oikeutettu koskemaan lapseemme. Mikä siinä on? Viimeksi tänään kaupassa käydessäni, Venla rattaissa, joku nainen ilmaisi kuinka söpö ja pieni toinen on ja yritti tulla lähemmäs. Totesin vain että juu niin on ja poistuin paikalta. Aivan mielettömän raivostuttavaa! Oletteko te joutuneet "mummojen uhreiksi" ja miten olette pyristelleet pois? Mitä te olette aiheesta mieltä?