Keskikesän juhlaa

Viikon hiljaisuus takana, huhhuh! Tähän on toki syynsä, nimittäin "rakas" murheenkryynini, The Huawei... Viime viikolla kännykäksi kutsutun kapineen kamera, siis oikeesti KAMERA, sanoi sopimuksen irti. Kamera ei aukea, ei tee mitään. Annoin periksi ja päätin että kuun viimeisenä päivänä palkkapäivänä, marssin vaikkapa giganttiin ja haen sieltä uuden ja toivottavasti uskollisen luurin. Ei enää ikinä huaweita, ikinä!

Mutta nyt muihin aiheisiin. Juhannus ei kuitenkaan kuvattomaksi jäänyt, sillä tokihan nyt oli loistava syy napata järkkäri matkaan ja painua maalle, mökille. Perjantaina kävin tekaisemassa työmaalla vielä aamuvuoron ja sen jälkeen lähdimme auto täyteen pakattuna kahdeksi yöksi mökille. Tuli huomattua, paljonko alle vuoden ikäiselle oikeasti tarvitsee tavaraa mukaan. Oli syöttötuolit, peitot, bumbot etc. Eniveis, turhaa tavaraa ei tainnut muuta olla kuin villahaalari, onneksi! Neitonen pääsi saunaan ja tykkäsi. Aikaisemmin oli tarkoitus, että oltaisiin kunnioitettu perinteitä ja "dipattu" tytsy laiturilta järveen, mutta vesi oli vielä niin kylmää, että kyseinen traditio tapahtukoon myöhemmin kesällä.
Oli mahtavaa kun oli paljon apua käsiä ja serkkutyttöni halusivat syöttää Venlaa ja aina löytyi syli johon pääsi ihmettelemään ympärillä pyörivää hälinää. Meitä oli siis 19+Deisi hauveli. Pelasimme serkkujeni kanssa mölkkyä, krikettiä, trivial pursuitia ja ristiseiskaa ja oli ihan oikeasti hauskaa! Ruokaa oli paljon ja kuinka hyvältä ruoka maistuukaan mökin terassilla auringon paisteessa! Tai aamupuuro! Ihanaa ja rentouttavaa.

Eilen palasimme kotiin ja aloitimme kylppärin tyhjennyksen. Remontti on jatkunut jo yli kaksi viikkoa ja minulle alun perin luvattiin, että se kestää kokonaisuudessaan kaksi viikkoa. KIROSANA! Nyt jouduimme siis tyhjentää kylppärin, kun torstaina minulle soitettiin ja ilmoitettiin, että lattia uusitaan ja homma alkaa maanantai aamuna kahdeksalta, ja näin kävi. No leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Loppuun pläjäys juhannusta kuvien muodossa!

Olipas taas päivä..❤

Eilen oli hyvä päivä. Vempu oli koko päivän yökkäri päällä ja äippä kävi yksin kaupassa, kun isillä ja typyllä oli omaa aikaa. Eilen syötiin hyvin. Ollaan nyt molemmat innostuttu Nikon kanssa paremmasta ja terveellisemmästä ruoasta. Niko mättää maitorahkaa marjojen kanssa ja minä appelsiineja ja raejuustoa. Kyllä me muutakin syödään, mutta noita menee mielettömät määrät.
Eilen tosissaan oltiin muuten ihan vaan kotona. Venla on oppinut huutamaan, tai siis kiljumaan ja varmaan on naapureilla kivaa. Meillä saatetaan kiljua puolesta tunnista tuntiin ihan kepeästi ja vielä eilen illalla yhdeksän jälkeen typy kiljui. Saatiin kuitenkin toinen unten maille ennen kymmentä, onneksi. Muutaman kerran neiti vielä heräsi ja huusi kurkku suorana, en tiedä oliko pahoja unia vai mistä johtui, mutta rauhoittui lähes heti kun kuuli äitin äänen ja äiti alkoi silittämään selkää.
Tänään meillä on Foreverin kutsut. Voisin ehkä kirjoitella niistä huomenna tarkemmin, jos jaksan. Ajattelin jossain vaiheessa pitää ne myös uudelleen, siten että parhaat ystäväni pääsevät paikalle. Tänään ei esimerkiksi pääse Rosa, koska toinen on kuumeessa, pusuja!❤ Riinalla on tänään vpk, Tarja on myöhään koulussa ja Cialla on töitä. Onneksi sentään äiti tulee. Nyt Vempulle ruokaa!

Välipäivä

Pidimpä tuossa ihan ohimennen välipäivän blogin suhteen. Ei vain jostain syystä tullut edes aukaistua bloggeria, ei koneella, saati kännykällä. Tällä hetkellä istuksin vielä sängyssä ja juoruilen Venlan kanssa ja Venla haluaisi vain höpötellä isille, vaikka isi nukkuu vielä. Eilen nukuimme Venlan kanssa piiiitkään. Heräsimme vasta yhdentoista aikoihin, söimme aamupalaa ja kipitimmekin ruokakauppaan. Loppu päivän olimmekin vain kotona ja Venla sai nukkua silloin kun nukutti, en estellyt yhtään. Siltikin neiti meni jo hiukan kahdeksan jälkeen yöunille (omaan sänkyyn!!) ja äiti pääsi pitkään suihkuun ja sai rauhassa suihkun jälkeen rasvailla naamaansa. Tänään olisi tarkoitus käydä koko perheen voimin ruokakaupassa, sekä Jakomäessä Riinaa ja Sebaa moikkaamassa. Saa nähdä mitä päivä tuo tullessaan. Palailen mahdollisesti vielä illemmalla.

Runebergin päivä

Tänään on pappani syntymäpäivä. Kävimme siis isovanhemmillani tänään synttärikahvilla. Venla kiersi tuttuun tapaan sylistä toiseen, mutta oli myös kivin itku herkkänä, kun ympärillä oli paljon hälinää. Lopulta neiti rauhoittui nukkumaan äitini syliin. Muuten olemmekin olleet päivän ihan vain kotona. Viime yön typy nukkui TAAS sängyssämme ja oma oloni oli jälleen kuin sillillä.. Olimme jo kolmatta yötä, kuin sillit suolassa. Nyt Venla on kuitenkin omassa sängyssään tyytyväisenä. (Kop, kop!!) Voisitte esittää minulle jonkinlaisia postaustoiveita, teitä kuitenkin useampi kymmen käy päivittäin blogiani katsomassa. Huomiseen!❤

Jutustelua

Eipä minulla mitään ihmeempiä tässä ole, ajattelin tulla vain höpisemään, kun pikkuneitikin nukkuu. Olisi ihan selkeästi jo viime viikolla pitänyt tulla valittamaan tänne sossuista, nyt aamulla oli toimeentulotuki tilillä. Voisin eilisestä vähän kertoa. Päätin jo aikaisemmin, että esim hoitolasteni nimiä en tänne kirjoita, jotain yksityisyyttä heille. Meidän piti mennä heille neljäksi, mutta olimme pihalla jo puoli neljä ja olin juuri nostamassa Venlaa rattaista syliini, kun perheen äiti tuli ja avasi oven, enkä tosiaan ollut ehtinyt edes ovikelloa soittaa, saatika koputtaa. Noh, meillä lähti juttu luistamaan samantien ja hän ihasteli Venlaa, joka vielä tässä vaiheessa nukkui kiltisti makuupussin sisässä. Olimme päässeet juuri rappuset yläkertaan, kun ovikello soi ja perheen vanhempi lapsi tuli kotiin. Hän silmin nähden rakastuin Venlaan ja pyyteli äidiltään, että heillekkin voisi tulla tälläinen söpö pieni vauva. Saimme rauhassa tutustua tämän vanhemman kanssa ja saimme heti sellaisen niin kutsutun yhteyden. Välillämme ei ollut minkäänlaista jäykkyyttä vaan puhuttavaa syntyi ihan luonnostaan. Hiukan ennen viittä äiti haki nuoremman kaveriltaan kotiin ja äiti ja vanhempi lähtivät harrastuksiin. Jäimme siis käytännössä nuoremman kanssa kahden, olihan Venlakin paikalla. Hän tykkäsi myöskin Venlasta ja kun Venla itki, mietti hän kauheasti, että mikä on ja halusi antaa tuttia. Hän oli vielä syömässä kun äitinsä ja sisarensa lähtivät ja meillä oli hiukan painostava hiljaisuus, siten ettemme kumpikaan oikein keksineet sanottavaa. Kysyin sitten kuitenkin mitä hän haluaisi tehdä kun on saanut syötyä ja hän kertoi haluavansa pelata lautapelejä. Venla sopivasti nukahti ja laitoin hänet nukkumaan olohuoneen karvamatolle makuupussissaan. ja siinä samassa lapsi tulikin olohuoneeseen Twister-peli käsissään. Enhän minä siinä vaiheessa enää voinut sanoa etten halua/voi pelata tuota kun on edellisen päivän treenin takia jalat aivan hellinä, joten pelasimme. Voi jalka parkojani, mieleni teki välillä huutaa, kun jouduin venymään mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Loppujen lopuksi tuntui etten kävele kohta enää jollei peli lopu, joten annoin lapsen voittaa, itse kaatumalla pehvalleni maahan ja voi sitä helpotusta. Pelasimme vielä jotakin saksalaista perus lautapeliä, jossa kuljetaan ukkelilla nopan silmäluvun osoittama määrä, lammaspeliä, jossa piti valloittaa maata ja sitten vielä jotain Piirrä&Arvaa- tyyppistä peliä. Nämä kolme muuta olivat minulle uusia tuttavuuksia, mutta oikein mukavia. Tämän jälkeen lapsi teki läksynsä ja minä sain jopa vähän auttaa. Tästä ei sitten kauaa mennytkään kun äiti ja sisarus tulivatkin takaisin kotiin ja minä soittelin Nikon meitä hakemaan, kun meidän piti ruokakauppaan mennä. Meillä oli oikein mukavaa ja äiti lupasi olla yhteydessä, jos lapsenvahtia tarvitsevat ja minä lupauduin olemaan valmis tulemaan. Lapset olivat todella ystävällisiä ja kilttejä ja menen kyllä mielelläni heitä uudelleen hoitamaan!

Pyykkiä, pyykkiä, pyykkiä.

Ja sitähän riittää! Pesin juuri koneellisen ja jälleen kerran yllätyin siitä kuinka monta puklurättiä koneessa olikaan. Tällä hetkellä pyykkitelineellä roikkuu kuivumassa 10(!!!!!) Venlan rättiä.. Ja ei älkää kuvitelko, että kyseessä olisi monenkin päivän rätit, ehei. Pesen pyykkiä keskimäärin joka toinen päivä. Nämä ovat alle kahden vuorokauden tuotos. Olin juuri saanut pyykit kuivumaan, tytön syötettyä ja kappas, taas yksi rätti koneeseen odottelemaan pesua. Argh.. Venlalla on erikseen puklurätit ja unirätit. Jälkimmäisiä on tällä hetkellä kolme, ensiksi mainittuja 13. Unirättejä laitoin juuri neljä lisää tilaukseen, koska esimerkiksi eilinen oli hyvin puklu päivä. Kaikki unirätit puklattiin. Onhan se kiva pestä pyykkiä kun tulee kotiin ihana huuhteluaineen tuoksu, mutta silti tuo rättien määrä aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Olemme alkaneet pitämään Venlalla kaulassa h&män huiveja, vähän niinkuin kuolalappuja, jottei tarvitse vaihtaa bodyä kuusi kertaa päivässä. Muuten neitonen viihtyy huivi kaulassa, mutta sen laittaminen ei ole hänen mielestään kivaa, vaikkakin huivi laitetaan vain nepparilla kiinni. Kätevää.

Huomenna Venla menee mummille ja ukille (moi äiti) yökylään ja me lähdemme Nikon kanssa juhlimaan hänen eilisiä synttäreitään. Ajattelimme käydä ainakin syömässä ja leffassa. Tänään kuitenkin vietämme koti-iltaa ja minä kokkaan Nikolle yllätyspäivällisen. Aion valmistaa broilerin fileeleikkeitä ja siihen kylkeen kastikkeeksi sipulikermaa ja sen sekaan pari valkosipulin kynttä. Teen myös vihreän salaatin johon tulee salaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja, leipäjuustoa ja palvikinkkua. Mahani murahti juuri. Nyt alan nukuttamaan pikkuneitiä päikkäreille.

Kotilauantai

Olen nykyään varsinainen kotihiiri. Käyn tuskin koskaan missään ja tämäki lauantai menee kotona. Kävimme me Nikon ja Venlan kanssa ruokakaupassa kävellen ja saatiin edes vähän raitistailmaa. Kotiin kun päästiin otin itseäni niskasta kiinni ja tein ruokaa. Pyöräytin makaronilaatikon ja siinä samalla paistoi pussillisen karjalanpiirakoita, jotka olivat tarjouksessa s-marketissa ja keitin kananmunia munavoita varten. Pakko myöntää, että tuli aivan huippuhyvää! En todellakaan ole mikään kokkikolmonen, joten silloin kun onnistun keittiössä jaksan kyllä hehkuttaa siitä!

Maistatin Venlalla juuri vähän päärynäsosetta ja näytti uppoavan. Vähän jos saisi kiinteitä syötettyä niin tuo älytön puklaaminen rauhottuisi. Nyt minä otan ja nautin muutaman karjalanpiirakan!