Ensimmäinen äitienpäiväni

En odottanut äitienpäivää mitenkään suurin haavein pitkistä unista aamulla, aamiasesta sänkyyn tarjoiltuna tai vastaavaa. Nousin ennen kymmentä Venlan kanssa ja syötin tytölle aamupuurot ja sillä välin Niko kävi suihkussa. Pistimme itsemme lähtövalmiiksi ja pyörähdimme Keravalla, tarkoitusenamme oli käydä vaarini ja isomumini luona, mutta he olivatkin juuri hautausmaalla käymässä.
Lähdimme Korsoon mummille kahville ja siitä mammalle ja papalle. Aikaa vierähti useampi tunti.
Venlalla oli selkeästi hiukan rankempi päivä, kun nukkumatti saapui tytön noutamaan matkaansa jo kahdeksan aikoihin. Katsottiin illalla vielä yksi leffa ja syötiin sämpylöitä, keitettyjä kananmunia ja pekonia, jotka piti syödä jo aamupalaksi. Ihan kiva ensimmäinen äitienpäivä. Ensi vuodelle onkin odotukset jo korkeammalla, kun neitosellakin on silloin jo 1.5-vuotta ikää.

Iik mikä torstai!

Ihan mahtava päivä takana! Niko on ltämän viikon kotona, joten nukuttiin aamulla tosi pitkään. Eilen illalla meidän pienestä äitiryhmästä oli yksi äiti laittanut ilmoituksen, että voitaisiin heille kokoontua tänään. Tokihan jänistin ja äidilleni asiasta mainitsin aamulla kun puhelimitse oltiin yhteydessä ja äiti lupasi muistuttaa vielä vuosia nössöydestäni, jos emme nyt Vempun kanssa mene. Voiko parempaa tilaisuutta ollakkaan? Ei tarvitse lähteä leikkimään busseilla kun Niko on kotona. Me siis lähdimme tytsyn kanssa tapailemaan muita äitejä ja vauvoja. Meitä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan äitiä ja jokaisella oli lapsi mukana. Hälinää ja vilskettä riitti, enkä todellakaan kadu hetkeäkään että lähdimme mukaan! Oli tosi mukava jutella ihmisten kanssa, jotka käy/ovat käyneet samoja asioita läpi. Olemme siis kaikki nuoria äitejä ja vanhin taisi olla 24?-vuotias. Onneksi lähdin!

Kotiin päästyämme, tuli yksi ihminen hakemaan vanhan tv-tasomme ja saimme vihdoin vähän tilaa tähän olkkariin. Venla on ollut illan tosi kiukkuinen, eikä viihdy muualla kuin sylissä. Eikai nyt olisi sitten kipeäksi tulossa? Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Nyt jatkan tuon Temptation Islandin katsomista!

Nikon päivä

Tänään on Nikon syntymäpäivä. Toisin sanoen teen hänelle ruokaa, niin että kun hän töistä tulee, on ruoka valmiina pöydässä odottamassa syöjäänsä. Synttärilahja odottelee postissa ja hän lupasi sen sieltä itse lunastaa.
Minun piti eilen tulla päivittelemään kuvien kera tänne, mutta eihän aina asiat suju suunnitelmien mukaan, etenkään kun kyseessä on vauvaperhe. Sain Venlan eilen yöunille kahdentoista aikaa illalla. Tyttö meni jo yhdeksältä sänkyyn ja nukkuikin hetken, mutta taas tunnin päästä alkoi huuto. Yli tunnin ajan tyttö vain huusi sylissäni eikä mikään auttanut. Lopulta toinen väsähti ja nukahti kainalooni. Nyt voisin lisäillä kuvia eilisestä päivästämme. Kuten arvata saattaa, kuvat ovat hyvin Venla painotteisia. Niin ja en minä koko päivää jaksanut kuvata. Ennen kuin Niko tuli töistä kotiin, tulivat vanhempani käymään ja siitä heti lähdimmekin ruokakauppaan ja koko juttu unohtui. Yritän kyllä jossain vaiheessa uudelleen. Nyt kuvien pariin!

Aamulla herättyäni menin hetkeksi Mindyn kanssa seurustelemaan

Sängyssä odotteli pikkuinen ihmettelijä♥

Vähän ruokaa, vaipan ja vaatteiden vaihto

Tyttö pikku päikkäreille ja äiti saa laittautua kaikessa rauhassa.

Sitä "terveellistä" aamupalaa ;D

Ruoan valmistumista odotellessa

Neitoselle päikkäreiden jälkeen pöperöä tauluun :)

Sitten vähän lattialle lelukaaren alle :)

Ja siellä tuli taas hetken päästä uni♥

 

 

 

 

Olisi kiva kuulla postaustoiveita! Teitä kuitenkin aika monta täällä päivän mittaan käy laskurin mukaan, joten jättäkää jotain ideoita! :)

Äidin oma hetki

Eli se ihana hetki, jolloin prinsessa on päikkäreillä, pyykkikone vetää viimeistä linkousta, kissa repii sohvaa ja äiti on juuri syönyt "terveellisen" aamupalan. Terveellisen voi korvata sanalla pikainen ja aamupalan sanalla aamupalalounasvälipala. Eipä mitään, kyllä tää tästä. Tällä hetkellä olo on aika harmoninen, kun istun sohvalla läppäri sylissä, kännykkä kädessä. Koneella auki facebook ja kännykällä näpyttelen tätä tekstiä. On jotenkin helpompi työstää postauksia puhelimella. On toki koneella kirjoittamisessa hyvätkin puolensa. Siellä jos kirjoitat sanan väärin, piirtyy sanan alle punainen viiva, kännykällä ei tätä ihanaa ominaisuutta ole.

Ajattelin tänään illalla Venlan mentyä yöunille kirjoitella postauksen meidän päivästämme. Olen tänään räpsinyt jopa järkkärillä kuvia, joten asiahan on puoliksi valmis, eikö? Nyt nappaan imurin käteen ja lopetan tämän löysäilyn!

Sunnuntaisähellykset

Kävimme eilen koeajamassa uutta autoa, johon sitten menimme vielä rakastumaan. Auto on saksalainen ja tärkeintä minulle oli se, että takapenkille saa Venlan kaukalon kiinni vöihin. Vanhempieni ja Rosan autossa on niin lyhyet turvavyöt ettei kaukaloa saa kiinni ilman telakkaa. Tämä saksalainen kaunotar on hiukan tehokkaampi ja myös kahdeksan vuotta uudempi kuin bemarimme. Bemaria ei nyt kuitenkaan ole tulossa. Niko käy mahdollisesti huomenna auton hakemassa ja bemaria on tänään tulossa joku katsomaan ostoaikeissa. Mikäli tämä ei sitä osta, menee bemu vaihdossa ja samalla toimii käsirahana.

Sunnuntait ovat jostain syystä äärimmäisen laiskoja. Nytkin makoilen Venla kainalossa sohvalla ja katselemme musiikkikanavaa.

Peukut pystyyn autoasian suhteen!

Eilen illalla kymmenen jälkeen. Ysin aikaan kyllä vein nukkuvan tytön omaan sänkyyn ja sinne se jäi nukkumaan.

ÄITIIII!!! Ei mua väsytäääää!

Aamupalalla♥

Keskiviikkokitinät

Väsynyt, äreä ja suklaanhimoinen. Kyllä, nuo kuvaavat olotilaani tällä hetkellä. Olen syönyt suklaata viimeksi 31.12.2014 ja siitä on ikuisuus. Tein lupauksen itselleni, että lopetan suklaan syönnin ja pakotin Nikon vielä lupaamaan ettei tuo tähän talouteen muruakaan suklaata. Kyynel. Voinko olla enää katkerampi itselleni. Synnytyksen jälkeen suklaasta tuli paras ystäväni. Lohduttaja, pikainen välipala, aamupala, lounas, päivällinen, yöpala. Olisin voinut elää pelkällä suklaalla. Silti kitisin kun raskauskilot eivät häviä. No ei kai kun mättää levyn suklaata tai paketin geishaa naamaan päivässä. Ennen raskautta en oikeastaan edes välittänyt suklaasta ja Niko oli se joka meillä sitä söi. Nyt kärsin vieroitusoireista. Maanantaina neuvolassa minulta katsottiin verenpaineet ja alapaineeni on vieläkin koholla. Se nousi raskauden loppua kohden eikä ole laskenut kuin muutaman luvun. Jouduin myös vaa'alle vaikka kuinka yritin sanoa etten halua. Painoni ei ole pudonnut. Se on noussut kaksi kiloa. Yritin puolustautua joululla ja sillä että on ollut hirveät ilmat enkä toisin sanoen ole ulos viitsinyt lähteä Venlaa palelluttamaan vain että saisin oman ahterini pienenemään. Millä ihmeellä saan itseni liikkumaan? Olen yrittänyt 30 päivän vatsalihas ja peppu haasteita. Vatsalihakset tuntuvat todella pahalta, joten olen tehnyt niitä vain kiertäen, en suoraan ja kyykkyjä en voi tehdä polvieni takia. Tulen hulluksi. En pääse ikinä näistä löllöistä mahasta, reisistä, pepusta ja käsivarsista eroon. En muista kirjoitinko ensimmäiseen postaukseeni siitä tosiasiasta että raskauden aikana onnistuin keräämään itseeni 25 kiloa lisää painoa. Että voikin hävettää. Viikko synnytyksen jälkeen kiloista oli hävinnyt 10 ja se painon putoaminen päättyi siihen. Otankin nyt haasteeksi pudoottaa edes viisi kiloa painoa huhtikuuhun mennessä. Muistuttakaa minua tästä, luokaa paineita.

Nyt muihin aiheisiin. Laitoin tuossa juuri Ifolorille tilausta. Saan vihdoinkin neidistä ihan oikeaita valokuvia. Osa niistä päätyy kummeille, isovanhemmille sekä valokuva-albumiin kun taas osa pääsee vauvakirjan sivuja koristamaan. Yhäedelleenkään en ole saanut puhelimestani kuvia koneelle joten hyvin suuri osa kuvista jää kehittämättä. Täytyy varmaan jossain vaiheessa käydä ihan liikkeessä kehittämässä kuvat puhelimestakin.

Nyt otan batteryn ja kännykän ja menen sohvalle makoilemaan ja roikkumaan facebookkiin. Nuori neiti on nimittäin päikkäreillä. Illalla pääsen Tarjan käsittelyyn, tai siis kulmani pääsevät. Vähän päivitystä ulkonäköön jos se vaikka sitten nostaisi motivaatiota liikunnan suhteen. Niin ja lauantaina rulee hiusten suhteen radikaali muutos, mutta siitä lisää myöhemmin!

  

Kotilauantai

Olen nykyään varsinainen kotihiiri. Käyn tuskin koskaan missään ja tämäki lauantai menee kotona. Kävimme me Nikon ja Venlan kanssa ruokakaupassa kävellen ja saatiin edes vähän raitistailmaa. Kotiin kun päästiin otin itseäni niskasta kiinni ja tein ruokaa. Pyöräytin makaronilaatikon ja siinä samalla paistoi pussillisen karjalanpiirakoita, jotka olivat tarjouksessa s-marketissa ja keitin kananmunia munavoita varten. Pakko myöntää, että tuli aivan huippuhyvää! En todellakaan ole mikään kokkikolmonen, joten silloin kun onnistun keittiössä jaksan kyllä hehkuttaa siitä!

Maistatin Venlalla juuri vähän päärynäsosetta ja näytti uppoavan. Vähän jos saisi kiinteitä syötettyä niin tuo älytön puklaaminen rauhottuisi. Nyt minä otan ja nautin muutaman karjalanpiirakan!

Mobiili

Kolmatta kertaa täällä tänään. Ai käykö aika välillä pitkäksi? No kyllä käy. Venla meni justiin yöunille ja Niko on jossain ulkona. Me maataan kissan kanssa sohvalla ja telkkarissa pyörii Sekaisin Marista.

Latasin kännykkääni Bloggerin sovelluksen ja päätin laittaa heti kokeiluun. Jostain syystä en saa kännykästä kuvia koneelle siirrettyä ja se hankaloittaa asioita. Olen alusta asti kironnut tota Windows läppäriä. Haluan vanhat pöytäkoneet takaisin! Tuo ei ilmeisesti tunnista kännykkääni, joka on android. No tästä lähtien järkkärillä otetut kuvat, ainakin suurin osa järkkärillä otettuja, tulee koneelta ja loput luurista. Meidät löytää myös muuten instagramista nimellä: miakristamaria. Käyttäjä on salattu, mutta hyväksyn seuraajat. On tiettyjä ihmisiä, joille en halua antaa mahdollisuutta seurata minua kaikkialla SoMessa. Voisin tähän lätkäistä joitain kuvia instasta.