Keskiviikkokitinät

Väsynyt, äreä ja suklaanhimoinen. Kyllä, nuo kuvaavat olotilaani tällä hetkellä. Olen syönyt suklaata viimeksi 31.12.2014 ja siitä on ikuisuus. Tein lupauksen itselleni, että lopetan suklaan syönnin ja pakotin Nikon vielä lupaamaan ettei tuo tähän talouteen muruakaan suklaata. Kyynel. Voinko olla enää katkerampi itselleni. Synnytyksen jälkeen suklaasta tuli paras ystäväni. Lohduttaja, pikainen välipala, aamupala, lounas, päivällinen, yöpala. Olisin voinut elää pelkällä suklaalla. Silti kitisin kun raskauskilot eivät häviä. No ei kai kun mättää levyn suklaata tai paketin geishaa naamaan päivässä. Ennen raskautta en oikeastaan edes välittänyt suklaasta ja Niko oli se joka meillä sitä söi. Nyt kärsin vieroitusoireista. Maanantaina neuvolassa minulta katsottiin verenpaineet ja alapaineeni on vieläkin koholla. Se nousi raskauden loppua kohden eikä ole laskenut kuin muutaman luvun. Jouduin myös vaa'alle vaikka kuinka yritin sanoa etten halua. Painoni ei ole pudonnut. Se on noussut kaksi kiloa. Yritin puolustautua joululla ja sillä että on ollut hirveät ilmat enkä toisin sanoen ole ulos viitsinyt lähteä Venlaa palelluttamaan vain että saisin oman ahterini pienenemään. Millä ihmeellä saan itseni liikkumaan? Olen yrittänyt 30 päivän vatsalihas ja peppu haasteita. Vatsalihakset tuntuvat todella pahalta, joten olen tehnyt niitä vain kiertäen, en suoraan ja kyykkyjä en voi tehdä polvieni takia. Tulen hulluksi. En pääse ikinä näistä löllöistä mahasta, reisistä, pepusta ja käsivarsista eroon. En muista kirjoitinko ensimmäiseen postaukseeni siitä tosiasiasta että raskauden aikana onnistuin keräämään itseeni 25 kiloa lisää painoa. Että voikin hävettää. Viikko synnytyksen jälkeen kiloista oli hävinnyt 10 ja se painon putoaminen päättyi siihen. Otankin nyt haasteeksi pudoottaa edes viisi kiloa painoa huhtikuuhun mennessä. Muistuttakaa minua tästä, luokaa paineita.

Nyt muihin aiheisiin. Laitoin tuossa juuri Ifolorille tilausta. Saan vihdoinkin neidistä ihan oikeaita valokuvia. Osa niistä päätyy kummeille, isovanhemmille sekä valokuva-albumiin kun taas osa pääsee vauvakirjan sivuja koristamaan. Yhäedelleenkään en ole saanut puhelimestani kuvia koneelle joten hyvin suuri osa kuvista jää kehittämättä. Täytyy varmaan jossain vaiheessa käydä ihan liikkeessä kehittämässä kuvat puhelimestakin.

Nyt otan batteryn ja kännykän ja menen sohvalle makoilemaan ja roikkumaan facebookkiin. Nuori neiti on nimittäin päikkäreillä. Illalla pääsen Tarjan käsittelyyn, tai siis kulmani pääsevät. Vähän päivitystä ulkonäköön jos se vaikka sitten nostaisi motivaatiota liikunnan suhteen. Niin ja lauantaina rulee hiusten suhteen radikaali muutos, mutta siitä lisää myöhemmin!