Jutustelua

Eipä minulla mitään ihmeempiä tässä ole, ajattelin tulla vain höpisemään, kun pikkuneitikin nukkuu. Olisi ihan selkeästi jo viime viikolla pitänyt tulla valittamaan tänne sossuista, nyt aamulla oli toimeentulotuki tilillä. Voisin eilisestä vähän kertoa. Päätin jo aikaisemmin, että esim hoitolasteni nimiä en tänne kirjoita, jotain yksityisyyttä heille. Meidän piti mennä heille neljäksi, mutta olimme pihalla jo puoli neljä ja olin juuri nostamassa Venlaa rattaista syliini, kun perheen äiti tuli ja avasi oven, enkä tosiaan ollut ehtinyt edes ovikelloa soittaa, saatika koputtaa. Noh, meillä lähti juttu luistamaan samantien ja hän ihasteli Venlaa, joka vielä tässä vaiheessa nukkui kiltisti makuupussin sisässä. Olimme päässeet juuri rappuset yläkertaan, kun ovikello soi ja perheen vanhempi lapsi tuli kotiin. Hän silmin nähden rakastuin Venlaan ja pyyteli äidiltään, että heillekkin voisi tulla tälläinen söpö pieni vauva. Saimme rauhassa tutustua tämän vanhemman kanssa ja saimme heti sellaisen niin kutsutun yhteyden. Välillämme ei ollut minkäänlaista jäykkyyttä vaan puhuttavaa syntyi ihan luonnostaan. Hiukan ennen viittä äiti haki nuoremman kaveriltaan kotiin ja äiti ja vanhempi lähtivät harrastuksiin. Jäimme siis käytännössä nuoremman kanssa kahden, olihan Venlakin paikalla. Hän tykkäsi myöskin Venlasta ja kun Venla itki, mietti hän kauheasti, että mikä on ja halusi antaa tuttia. Hän oli vielä syömässä kun äitinsä ja sisarensa lähtivät ja meillä oli hiukan painostava hiljaisuus, siten ettemme kumpikaan oikein keksineet sanottavaa. Kysyin sitten kuitenkin mitä hän haluaisi tehdä kun on saanut syötyä ja hän kertoi haluavansa pelata lautapelejä. Venla sopivasti nukahti ja laitoin hänet nukkumaan olohuoneen karvamatolle makuupussissaan. ja siinä samassa lapsi tulikin olohuoneeseen Twister-peli käsissään. Enhän minä siinä vaiheessa enää voinut sanoa etten halua/voi pelata tuota kun on edellisen päivän treenin takia jalat aivan hellinä, joten pelasimme. Voi jalka parkojani, mieleni teki välillä huutaa, kun jouduin venymään mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Loppujen lopuksi tuntui etten kävele kohta enää jollei peli lopu, joten annoin lapsen voittaa, itse kaatumalla pehvalleni maahan ja voi sitä helpotusta. Pelasimme vielä jotakin saksalaista perus lautapeliä, jossa kuljetaan ukkelilla nopan silmäluvun osoittama määrä, lammaspeliä, jossa piti valloittaa maata ja sitten vielä jotain Piirrä&Arvaa- tyyppistä peliä. Nämä kolme muuta olivat minulle uusia tuttavuuksia, mutta oikein mukavia. Tämän jälkeen lapsi teki läksynsä ja minä sain jopa vähän auttaa. Tästä ei sitten kauaa mennytkään kun äiti ja sisarus tulivatkin takaisin kotiin ja minä soittelin Nikon meitä hakemaan, kun meidän piti ruokakauppaan mennä. Meillä oli oikein mukavaa ja äiti lupasi olla yhteydessä, jos lapsenvahtia tarvitsevat ja minä lupauduin olemaan valmis tulemaan. Lapset olivat todella ystävällisiä ja kilttejä ja menen kyllä mielelläni heitä uudelleen hoitamaan!