Mihin kummaan nämä viikot hupenevat? Ei jaksa ihminen ymmärtää. Tuntuu kuin olisin eilen kirjoittanut edellis viikon sunnuntaista. Venla on tänään 13-viikkoa vanha, huomenna kolmekuinen. Typy osaa jo niin paljon. Tuossa tuo nytkin Nikolle juttelee ja hymyilee. Huomenna alkaa taas arki, eli vietämme Vempulan kanssa päivät kaksin ja odotellaan isiä töistä kotiin. Onhan se ihanaa seurata toisen kehittymistä 24 tuntia vuorokaudessa, mutta kyllä silti on ikävä töihin. Olemme jo päättäneet, että äitiysloman päätyttyä Venla menee päiväkotiin ja minä töihin. Jos ei muuta niin parina päivänä viikossa. Tottahan se on että se tekee lapsellekkin hyvää olla ihan pienestä pitäen ikäistensä seurassa. Lapset matkivat toisiaan ja sen kautta myöskin oppivat. Itselläni periaatteena on, että hoitoon ei päiväkotiin mennä, ennenkuin osataan näyttää/ilmaista mihin sattuu. Muutenkin olen kuullut nyt muutamalta taholta ikäviä kokemuksia julkisten päiväkotien suhteen. Esimerkiksi kummipoikani oli perjantaina lähtenyt tarhasta kotiin naama ruvella ja hoitajat ensin väittäneet pojan kaatuneen, kunnes muut lapset alkoivat huutamaan; "Se oli Matti joka löi". (Nimi muutettu). Mielestäni on todella ikävää että tälläistä sattuu vielä tänä päivänäkin. Itse muistan tarhaikäisenä saaneeni höykytystä, mutta silloin olivat ryhmätkin isompia.
Tänään tulivat Riina ja Sebukin käymään kahvilla, ja vain kahvilla. Joojoo kyllä me Riinan kanssa vähän mutakakkua syötiin, mutta vedin äsken treenin tuplana ihan vaan tunnontuskissani, eli sitä kakkua ei lasketa? Ja Seba sitä enimmäkseen söi. (Uskoo ken tahtoo....)
Miten onkin outoa kun on lapsi ollut yötä jossain, menee äitillä pasmat ihan sekaisin. Noh, kyl tää tästä. Tiistaina onkin kiva päivä tiedossa uuden perheen parissa! Sain tästä meidän kylältä lapsenvahtikeikkaa ja saan ottaa Venlan sinne mukaan. Hoidettavina on kaksi tyttöä, 7- ja 9-vuotiaat. Pieniä prinsessoja, jotka tykkäävät vauvoista kovasti ja heidän äitinsä kertoi minulle, että tytöt kovasti jo odottavat tapaamistamme. Toivon, että tästä tulee vielä pitkä "hoitosuhde". Nyt jatkan kuitenkin elokuvan katselua ja hipsin pikkuhiljaa itsekin peiton alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti