Neiti päikkäreillä ja minä retkotan sohvalla selällään. Eilen oli muutaman treeni ohjelman puolesta välipäivä vaikka olisin ollut valmis rääkkäämään itseäni kunnolla. Laitoin illalla Venlan yhdeksän pintaan nukkumaan ja tunnin päästä tyttö huusi suoraa huutoa. Annoin hetken huutaa, koska useimmiten tytsy rauhoittuu ihan itsekseen eikä huuda kuin maksimissaa kolmisen minuuttia. Tällä kertaa huudosta ei tullut loppua vaikka kuinka heijasin ja hyssyttelin. Loppujen lopuksi olin sohvan nurkassa tyttö tiukasti kaunalossa ja neiti rauhoittui. Siitä sitten takaisin tyttö sänkyyn ja itse menin myös sänkyyn ja pitelin kättä Venlan selällä. Toinen nukahti ja nousin itse ylös ja heti alkoi huuto. Menin toiselle puolen sänkyä ja kuulin että tuli puklu ja seuraavaksi Venla ei meinannut saada henkeä, joten karjuin Nikoa hakemaan nenäfriidan että saadaan puklut pois nenästä ja hengitystiet auki. Toisella oli koko naama ja yläkroppa puklussa ja oli niin reppana. Vaihdoin vaatteet ja pidin Venlaa sylissä ja toinen vihdoin ja viimein nukahti kunnolla. Oli kyllä hirveä tilanne. Venla välillä puklaa todella rajusti ja silloin puklu tulee myös nenän kautta ja se vaikeuttaa hengittämistä.
Rosa tuli käymään meitä moikkaamassa tänään ja Venla viihdytti taas ihanilla ilmeillään. Ensi viikolla taas uudet treffit. Mielestäni on ihanaa kun Venlan kummit pitävät oikeasti yhteyttä. Omat kummini eivät ole olleet mitenkään mainitsemisen arvoisia, joten olen onnellinen sen suhteen että osasimme valita Venlalle kummit hyvin.
Tänään onkin taas se päivä viikosta, joka saa illalla vereni kiehumaan, kiitos television ohjelmatarjonnan. Tänään on se päivä jolloin tulee Ensitreffit alttarilla. Vereni kiehuu, mutta silti katson kyseisen ohjelman. En aina ymmärrä itseäni.
Venlan kuvat ovat Rosan ottamia♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti