Kevennystä

Nimittäin kirjaimellisesti. Pienet herkut silloin tällöin on ihan ok, mutta päivittäinen napostelu jää nyt pois. Aloitin eilen useamman erilaisen 30 päivän haasteen. Yhdessä mahtavassa äitiryhmässä facebookissa vinkattiin näistä sovelluksista, jotka saa ladattua ilmaiseksi puhelimeen. No minähän otin ja latasin sekä myöskin aloitin homman eilen. Ja tosiaan hiukan muutan ruokavaliotanikin. Olemme nyt muutaman päivän ajan tehneet oikeasti perushyvää kotiruokaa, eikä mitään valmispöperöä. Ostin myös eilen pari uutta kaveria kaupasta, kun haasteet niitä vähän niinkuin vaativat. Nyt vihdoin omistan ihanat vihreät 2kilon käsipainot ja vihreän jumppamaton. Samaa sarjaa vihreän kahvakuulan olen ostanut jo viime vuonna ja se onkin siitä asti muutamaa kertaa lukuunottamatta pölyttynyt olkkarin nurkassa ja satunnaisesti irvistellyt sieltä minulle. Eilen illalla nämä kaikki pääsivät käyttöön. Treeni tuntui oikeasti ihan hyvältä. Jouduin kyllä suunnilleen puolen välin paikkeilla keskeyttämään Venlan heräämisen takia, toinen näkee ilmeisesti painajaisia ainakin huudosta päätellen. Jatkoin kuitenkin treenin loppuun ja olen vielä nyt aamullakin itsestäni ylpeä. Olen niin pahasti kotiloitunut sohvan nurkkaan, että tämä tekee kyllä niin hyvää! Jo pelkälle psyykkeellekkin.

Nyt lähdemme tästä motivoituneena hakemaan minulle pari uutta riepua!

Ai valitusta?

Miten tässä onkin käynyt niin, että kirjoitan kauhean negatiiviseen sävyyn tänne? Mahdollisesti jollain osin elämääni on pieniä patoumia ja puran ne tänne sitten näin. Ja nyt siis lisää ininää. Tiedättekö sen tunteen kun olette tilanneet itsellenne netistä vaatteita ja odotatte lähetystä saapuvaksi? Kyllä, sain tänään henkkamaukan tilauksestani saapumisilmoituksen tekstiviestillä ja kipitinkin heti aamusta postiin neitosen nukkuessa vaunuissa. Jes, uusi ihana talvitakki ja törkeän halvalla, kiva peplum-paita kokeilumielessä sekä uudet rintaliivit vanhojen, raskauden myötä kulahtaneiden tilalle. Voi miten väärässä olinkaan. Onko kehonkuvani todella näin vääristynyt vai mikä mättää? Takki ei istunut päälleni, ei millään. No okei, 17 euron takki joten ei hirveä häviö. Olisi pitänyt ottaa siis kokoa pienempi, mutta yritin pelata varman päällr ja otinkin L-kokoisen. Voisin asua takissa. Se näyttää päälläni lähinnä teltalta ja on yksi iso neliö vaikkakin siinä on vyötäisillä vyö. In your dreams bitch.. Okei, sitten peplumiin. Kiva kohokuvioinen, hempeän vaaleanpunainen peplum, jossa selässä lähes alas asti vetoketju. Se saamarin vetoketju ei mene edes kiinni! Murr.. En jaksa edes paasata kyseisestä rievusta enempää. Ja viimeiseen muttei vähäisimpään. Ne rintaliivit. Minulla on siis ollut tadan kahdet rintaliivit raskausaikana, sekä sen jälkeen ja ne ovat lievästi sanottuna venähtäneet. Mitkään aiemmista liiveistä, eivät mahdu päälle. Mutta eivät nämäkään ihanuudet ole sitä mitä ajattelin. Ne ovat täsmälleen samaa kokoa kuin kahdet muut, ainakin kokolapun mukaan, silti tuntuu ettei henki kulje kun ne kiskoo päällensä. En varmana lähde palauttelemaan ja vaihtelemaan tuotteita, olen liian laiska. Liivit sentään väkisinkin vähän venähtävät käytössä, joten eiköhän parissa viikossa helpota ja ehkä tulee päivä, jolloin saan näitä kiloja kuriin ja saan peplumin päälleni, tai pahimmassa tapauksessa kerään kiloja lisää ja takista tulee sopiva tai minusta tulee sopiva takkiin. Auts.

Tämä viikko on kyllä ollut sellainen, jonka olisin voinut jättää välistä. Maanantaita maanantain perään aivan selvästi. Argh. Toivotaan, että huomenna olisi parempi päivä.

Ps. Ompa kiva kun näytän tuossa takissa siltä kuin olisin raskaana...

  

Keskiviikkokitinät

Väsynyt, äreä ja suklaanhimoinen. Kyllä, nuo kuvaavat olotilaani tällä hetkellä. Olen syönyt suklaata viimeksi 31.12.2014 ja siitä on ikuisuus. Tein lupauksen itselleni, että lopetan suklaan syönnin ja pakotin Nikon vielä lupaamaan ettei tuo tähän talouteen muruakaan suklaata. Kyynel. Voinko olla enää katkerampi itselleni. Synnytyksen jälkeen suklaasta tuli paras ystäväni. Lohduttaja, pikainen välipala, aamupala, lounas, päivällinen, yöpala. Olisin voinut elää pelkällä suklaalla. Silti kitisin kun raskauskilot eivät häviä. No ei kai kun mättää levyn suklaata tai paketin geishaa naamaan päivässä. Ennen raskautta en oikeastaan edes välittänyt suklaasta ja Niko oli se joka meillä sitä söi. Nyt kärsin vieroitusoireista. Maanantaina neuvolassa minulta katsottiin verenpaineet ja alapaineeni on vieläkin koholla. Se nousi raskauden loppua kohden eikä ole laskenut kuin muutaman luvun. Jouduin myös vaa'alle vaikka kuinka yritin sanoa etten halua. Painoni ei ole pudonnut. Se on noussut kaksi kiloa. Yritin puolustautua joululla ja sillä että on ollut hirveät ilmat enkä toisin sanoen ole ulos viitsinyt lähteä Venlaa palelluttamaan vain että saisin oman ahterini pienenemään. Millä ihmeellä saan itseni liikkumaan? Olen yrittänyt 30 päivän vatsalihas ja peppu haasteita. Vatsalihakset tuntuvat todella pahalta, joten olen tehnyt niitä vain kiertäen, en suoraan ja kyykkyjä en voi tehdä polvieni takia. Tulen hulluksi. En pääse ikinä näistä löllöistä mahasta, reisistä, pepusta ja käsivarsista eroon. En muista kirjoitinko ensimmäiseen postaukseeni siitä tosiasiasta että raskauden aikana onnistuin keräämään itseeni 25 kiloa lisää painoa. Että voikin hävettää. Viikko synnytyksen jälkeen kiloista oli hävinnyt 10 ja se painon putoaminen päättyi siihen. Otankin nyt haasteeksi pudoottaa edes viisi kiloa painoa huhtikuuhun mennessä. Muistuttakaa minua tästä, luokaa paineita.

Nyt muihin aiheisiin. Laitoin tuossa juuri Ifolorille tilausta. Saan vihdoinkin neidistä ihan oikeaita valokuvia. Osa niistä päätyy kummeille, isovanhemmille sekä valokuva-albumiin kun taas osa pääsee vauvakirjan sivuja koristamaan. Yhäedelleenkään en ole saanut puhelimestani kuvia koneelle joten hyvin suuri osa kuvista jää kehittämättä. Täytyy varmaan jossain vaiheessa käydä ihan liikkeessä kehittämässä kuvat puhelimestakin.

Nyt otan batteryn ja kännykän ja menen sohvalle makoilemaan ja roikkumaan facebookkiin. Nuori neiti on nimittäin päikkäreillä. Illalla pääsen Tarjan käsittelyyn, tai siis kulmani pääsevät. Vähän päivitystä ulkonäköön jos se vaikka sitten nostaisi motivaatiota liikunnan suhteen. Niin ja lauantaina rulee hiusten suhteen radikaali muutos, mutta siitä lisää myöhemmin!