Keskiviikko kotona

Tänään ollaan tosiaan vain kotona neljän seinän sisällä. Kaksi edellistä yötä on mennyt harakoille oman nukkumiseni osalta, kun olemme joutuneet Venlan ottamaan viereen nukkumaan. En osaa enää nukkua siten, että tyttö on vieressä, vaan heräilen aivan jatkuvasti. Toivottavasti saisin Venlan tänään omaan sänkyyn nukkumaan. Eilen olin niin väsynyt, että kahden tunnin yrittämisen jälkeen luovutin ja nukahdimme vierekkäin minun ja Nikon sänkyyn. Niko oli ottanut illalla pienet unet töiden jälkeen, joten hän tuli vasta todella myöhään nukkumaan ja sain vähän liikuttuakin unissani, kun edellisenä yönä olin motitettuna Nikon ja Venlan väliin yhteen asentoon. Tänään on ollut hiukan eilistä parempi päivä, mutta keräilemme vielä tämän päivän voimiamme. Nyt lähden ruoan laittoon!

Pienesti väsy

Viime yönä ei sitten nukuttu ja tämä ilta on ollut nukkumaan menon osalta sotaa. Itsekin olen jo peiton alla ja tyttö on vieressä, kun ei suostunut omaan sänkyyn nukkumaan. Jos ensi yön saisi nukuttua ja huomenna saisi typyn omaan sänkyyn unille? Nyt öitä!

Haaaaukotus!

Lievästi sanottuna vähän väsyttäis. Tarja ja Tomi kävivät vain pikavisiitillä, koska Tarja huomasi että oli jäänyt työpaikan avaimet taskuun, mutta ihanaa että kävivät. Se tuo ihanasti sisältöä päivään ja jopa koko viikkoon kun näkee rakkaita ihmisiä. Venlalla oli kylpypäivä ja nyt typy onkin jo yöunilla. Ei sillä, kohta puoliin itsekin kömmin vällyjen väliin. Hetken aikaa katselen telkkaria ja sitten piupau!

Kiukkukiukku

Tänään on olkut hermoja raastava päivä. Venla on ilmeisesti kipeäksi tulossa, kun huutaa ihan jatkuvasti, eikä tahdo ruokakaan maistua. Olen saanut kyllä neitosen huudosta huolimatta tänään kuutettävän paljon aikaiseksi. Kävin kaikki vaatekaapit läpi ja rankalla kädellä heivasin pois kaiken turhan. Vaatetta tulikin iso ikeakassillinen ja äitiysvaatteita on pikkuinen pirkka ivana kassi. Laitoin vaatteista ilmoituksen facebookin roskalava ryhmään. Ryhmän ideana on kierrätys, toisen romu-toisen aarre pätee hyvin. Meille on kyseisestä ryhmästä kantautunut mm. tv-taso, lipasto, hylly, vaatetta, kaiuttimet ja kodin sisustusta. Kaikki kuitenkin aina ehjää ja puhdasta tavaraa, toki pientä käytön jälkeä on. Ison vaatekassin ilmoitus ei ehtinyt olla viittä minuuttia seinällä, kun jo eräs nainen minulle laittoi viestiä ja lupautui jo tänään hakemaan. Sinne menivät! Olen niin tyytyväinen kun saan kaappeja siistiksi. Nyt syön jotain iltapalaa ja sitten nukkumaan!

Viimeinen kuva on eiliseltä keikalta❤

Keskiviikkokitinät

Väsynyt, äreä ja suklaanhimoinen. Kyllä, nuo kuvaavat olotilaani tällä hetkellä. Olen syönyt suklaata viimeksi 31.12.2014 ja siitä on ikuisuus. Tein lupauksen itselleni, että lopetan suklaan syönnin ja pakotin Nikon vielä lupaamaan ettei tuo tähän talouteen muruakaan suklaata. Kyynel. Voinko olla enää katkerampi itselleni. Synnytyksen jälkeen suklaasta tuli paras ystäväni. Lohduttaja, pikainen välipala, aamupala, lounas, päivällinen, yöpala. Olisin voinut elää pelkällä suklaalla. Silti kitisin kun raskauskilot eivät häviä. No ei kai kun mättää levyn suklaata tai paketin geishaa naamaan päivässä. Ennen raskautta en oikeastaan edes välittänyt suklaasta ja Niko oli se joka meillä sitä söi. Nyt kärsin vieroitusoireista. Maanantaina neuvolassa minulta katsottiin verenpaineet ja alapaineeni on vieläkin koholla. Se nousi raskauden loppua kohden eikä ole laskenut kuin muutaman luvun. Jouduin myös vaa'alle vaikka kuinka yritin sanoa etten halua. Painoni ei ole pudonnut. Se on noussut kaksi kiloa. Yritin puolustautua joululla ja sillä että on ollut hirveät ilmat enkä toisin sanoen ole ulos viitsinyt lähteä Venlaa palelluttamaan vain että saisin oman ahterini pienenemään. Millä ihmeellä saan itseni liikkumaan? Olen yrittänyt 30 päivän vatsalihas ja peppu haasteita. Vatsalihakset tuntuvat todella pahalta, joten olen tehnyt niitä vain kiertäen, en suoraan ja kyykkyjä en voi tehdä polvieni takia. Tulen hulluksi. En pääse ikinä näistä löllöistä mahasta, reisistä, pepusta ja käsivarsista eroon. En muista kirjoitinko ensimmäiseen postaukseeni siitä tosiasiasta että raskauden aikana onnistuin keräämään itseeni 25 kiloa lisää painoa. Että voikin hävettää. Viikko synnytyksen jälkeen kiloista oli hävinnyt 10 ja se painon putoaminen päättyi siihen. Otankin nyt haasteeksi pudoottaa edes viisi kiloa painoa huhtikuuhun mennessä. Muistuttakaa minua tästä, luokaa paineita.

Nyt muihin aiheisiin. Laitoin tuossa juuri Ifolorille tilausta. Saan vihdoinkin neidistä ihan oikeaita valokuvia. Osa niistä päätyy kummeille, isovanhemmille sekä valokuva-albumiin kun taas osa pääsee vauvakirjan sivuja koristamaan. Yhäedelleenkään en ole saanut puhelimestani kuvia koneelle joten hyvin suuri osa kuvista jää kehittämättä. Täytyy varmaan jossain vaiheessa käydä ihan liikkeessä kehittämässä kuvat puhelimestakin.

Nyt otan batteryn ja kännykän ja menen sohvalle makoilemaan ja roikkumaan facebookkiin. Nuori neiti on nimittäin päikkäreillä. Illalla pääsen Tarjan käsittelyyn, tai siis kulmani pääsevät. Vähän päivitystä ulkonäköön jos se vaikka sitten nostaisi motivaatiota liikunnan suhteen. Niin ja lauantaina rulee hiusten suhteen radikaali muutos, mutta siitä lisää myöhemmin!