Maaliskuu

Aamulla herätessäni vilkaisin ikkunasta ulos ja huomasin maan olevan lumen peitossa. Nyt ei tarvitsisi enää takatalvia, kun kalenterinkin puolesta on kevät. Maaliskuu on monella tapaa tärkeä minulle. Tänään 4.3 on kummityttöni Olivian synttärit. Tyttö on jo 17! Vastahan olimme ala-asteella ja valitsimme toisemme koulukummeiksi. Emme siis ole oikeita kummeja, vaan olin kuudennella ja Oltsu ekalla ja sain hänestä itselleni kummioppilaan. Päätin hoitaa tehtävän hyvin, sillä aikoinaan omat koulukummini eivät ikinä olleet kanssani tai edes moikanneet. Olimme koko tuon kouluvuoden todella tiiviisti yhdessä ja olemmekin käyneet sen jälkeen kesäisin linnanmäellä. Nyt emme ole kahtena kesänä käyneet, mutta tänä vuonna tahdon mennä! Oma rakas kummityttöni on viimeistä vuotta alaikäinen!
Tässä päivässä on muutakin. Tänään on tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun raskaustestiin tuli kaksi punaista viivaa. Nuori neiti kertoi olevansa tulossa. ❤
Lauantaina eli 7.3 tulee vuosi siitä kun olen viimeksi tupakoinut. Olen niin ylpeä itsestäni!
12.3 on Terhin, rakkaan serkkutytön 18-vuotis syntymäpäivä. Juhlimme kuitenkin vasta ensi kuussa, sillä Terhi on koulun kautta työssäoppimassa Saariselällä tällä hetkellä. Saan viikottain kuvia Whats Appiin kauniista lapin maisemista ja viime viikolla tuli kuva porostakin! On niin ikävä toista!
Niin ja täytänhän minäkin tässä kuussa vuosia. 30.3 tulee ikää mittariin 22-vuotta. Mietimme jo hiukan Nikon kanssa, että kun syntymäpäiväni on maanantai, niin jos seuraavana perjantaina tai lauantaina menisimme syömään. Eli äiti ja iskä saavat Venlan vasta silloin hoitoon.
Nyt painan pään tyynyyn ja toivon, että huomenna paistaisi aurinko!

Neuvolakuulumisia ja muita höpöjä

9.30
Voikin ihmistä väsyttää! Unirytmini on kääntynyt ihan pehvalleen ja nukutaan Vempun kanssa tyyliin joka päivä jonnekki kahteentoista. Tänään olen herännyt kahdeksalta ja yhden batteryn jälkeen vieläkin väsyttää ihan liikaa. Suunnilleen puolen tunnin päästä pitäs olla käppäilemässä neuvolaan. Ajattelin kirjoittaa vähän näin pätkissä tänään ja julkaisen postauksen sitten illemmalla.

10.15
Neiti nukkui matkalla lähes viiden minuutin ajan ja heräsi heti kun nostin vaunuista syliin. Hassu. Nyt odotellaan täällä, että päästään Reetan luo.

11.35
Kotona! Ja neitokainen päikkäreillä. Venla vierastaa Reetaa. Saatiin kuitenkin mitat ja muut katsottua ja painoa on 7050g(3974g) ja pituutta 64,1cm(51cm). Koko viime viikon olen kaikille hypettänyt että varmana on paino sen 7 kiloa ja kuinka ollakkaan, 50 grammaa yli. Ei paha. Nyt istuksin sohvalla ja syön eilistä makaronilaatikkoa. On muuten television ohjelmatarjonta päivällä surkea.

14.30
Venla on jälleen päikkäreillä. Jäi ekat vähän lyhkäsiks. Neiti kun heräsi ekoilta unilta niin syötiin puoli purkkia kasviksia ja siihen päälle vielä maitoa ja vähän vettä. Innostuin taas virkkaamaan. Sillon kun Vempua odotin ostin virkkuukoukun, puikot ja lankoja, mutta arvata saattaa että homma jäi tytsyn synnyttyä. Enkä mä kyllä mutään valmiiksi saanut, kuhan näpersin. Jos tällä kertaa valmistuis jotain. Nyt imuri heilumaan, kun vielä typy nukkuu!

18.32
Neidin päikkäreiltä herättyä vedeltiin velliä naamaan ja kun isi puoli viiden aikaan tuli töistä kotiin, syötiin reippaina purkki päärynäpilttiä. Vitsit miten voikin toinen tykätä kiinteistä ja vedestä! Tällä hetkellä typy torkkuu sylissäni, jäi yöunet lyhyiksi aamuherätyksen takia. Kunhan neitonen menee yöunille, nakkaan takin niskaan ja napot korviin ja painun lenkille tonne sateeseen!

22.12
Meni sitten taas plörinäksi. Neiti se ei suostunut nukkumaan ennen kahdeksaa, joten lenkki siirtyy huomiselle. Nikokin meni jo vähän ennen ysiä nukkumaan, enkä viiti noita kaksin jättää sillon kun Niko nukkuu. Kyseessä on ihminen jota joudun joka aamu POTKAISEMAAN että hän suvaitsee sammuttaa herätyskellonsa ja nousta ylös sängystä. Huomenna sitten, jos ei hirveästi sada. En mielellään lähtis vaunuja ehdoin tahdoin uittamaan. Kylläpä on ollut pitkä ja harmaa päivä. Neuvolasta kun päästiin kotiin niin alkoi juuri sopivasti räntäsade ja tällä hetkellä tosiaan vettä tulee taivaan täydeltä. Yök. Tälläinen päivä tänään.

Raivostuttavat miinat pitkin katuja ja pihoja!

Asumme nuorisoasunnossa, joten arvata saattaa, että naapurimme ovat aika nuoria. Näissä asunnoissa saa asua hiukan reilu kolmekymppiseksi jollen aivan väärin muista. Välillä kyllä ihan tosissaan huomaa että naapurit ovat nuoria. Ja erittäin ajattelemattomia! Monella naapurillamme on koira. Ei siinä mitään, tykkään koirista ja mielelläni meille sellaisen ottaisin, mutta minua raivostuttaa se että sitä koiraa ei voi viedä pihaa pidemmälle tarpeilleen! Etenkin kun vuodenajasta johtuen rappumme edusta ja pihamme on täynnä hiekoitushiekkaa ja sen seassa on koiran jätöksiä. Ei kauheen jees. Emme ole ainoita joilla on täällä lapsia, joten toivon että joku näistä lapsiperheistä olisi minun lisäkseni ottanut asian takia huoltoon/isännöitsijään yhteyttä. Eilen soitin huoltoon ja pyysin että laittaisivat edes rapun oviin laput, ihan vain muistutuksena koiranomistajille niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä että mihin se karvapallo EI saa niitä tarpeitaan tehdä. Mainitsin myös huoltoon siitä kuinka mukavaa haastetta tuo ulkoiluun vaunujen kanssa tuo pihalla liukumiinojen väistely. Meillä ei ole varsinaista eteistä joten joudumme säilyttämään vaunuja ja rattaita olohuoneessa ja odotan sitä päivää kun täällä on lattialla vaunujen/rattaiden renkaiden mukana tullutta koiran ulostetta pitkin poikin. Ei kuitenkaan mene kauheita aikoja kun tuo pikkuneiti alkaa ryömimään pitkin lattioita, enkä todellakaan aio antaa neidin syödä ulosteita! Oli aivan pakko avautua aiheesta.

Onko teillä pihapiirissänne samoja ongelmia vai saatteko nauttia rivitalon tai omakotitalon helppoudesta?

Tänään olen 4 kk ikäinen

Minä opettelen kääntymistä. Osaa kääntyä selältäni kunnolla kyljelleen, mutta vielä en ihan pääse masulleni, vaikka yritys onkin kova. Minä myös haukon henkeä, kirjaimellisesti. Se on uusin "taitoni" ja sitä pitää tehdä jatkuvasti ja se on kamalan hauskaa. Kaikki lelut kiinnostavat niin vietävästi! Olen kasvanut ihan hurjasti ja olenkin jo niin iso tyttö, että äiti ja isi joutuvat oikeasti ihan kohta ostamaan sen isojen tyttöjen istuimen. Nukun aika huonosti päikkäreitä tällä hetkellä ja öisinkin kiukuttelen kun tutti häviää jonnekkin. Aamuisin herätän äitin kiljumalla ja jokeltelemalla ja sitten onkin kiva hymyillä ja naureskella. Äitiä on myös ihan huippukiva repiä hiuksista, naamasta ja joka paikasta. Kaiken syön ja kaikkea on kiva imeskellä, etenkin omia käsiä. Äiti kirjoittaa kuulemma ensi viikolla tänne neuvola kuulumisia kun minulla on 4kk käynti ja lääkäri.

-Venla, se äitin rakkain muru❤

Postaustoive: Kaipuu

Joku voisi kuvitella, että kun tulee nuorena vanhemmaksi, jää jotenkin "elämä kesken". Omalla kohdallani en näin koe käyneen. Minua pyydettiin kirjoittamaan asioista/ihmisistä, joita oli ennen Venlaa, joita kaipaan.
Asioita joita kaipaan: nukkuminen ja kotoa vain ulos lähteminen.

Ennen Venlaa saatoin nukkua helposti 12 tuntia yössä. Nykyään nukun keskimäärin kuusi tuntia yössä, mikä aiheuttaa sen että olen usein Nikoa kohtaan todella kiukkuinen. Kaikillahan on se joku johon purkaa pahaa oloaan, minä puran väsymykseni Nikoon ja tiedän ettei se ole oikein, mutta Niko on oppinut huomaamaan milloin olen väsynyt. Hän tietää milloin  en oikeasti tarkoita sitä pahaa mitä sanon, vaan se johtuu väsymyksestä. Vaikka olenkin väsyneempi kuin koskaan aikaisemmin, olen silti onnellisempi kuin ikinä ennen.

Vielä raskausaikanakin saatoimme ajella Nikon kanssa yömyöhään maisemareittejä kesäyönä. Nyt tämä ei enää ole mahdollista, muuten kuin silloin kun Venla on hoidossa. En halua Venlaa mukaan öisille ajeluille, kun pitäisi olla kotona peiton alla nukkumassa. Ei minua silti haittaa, vaikken pääsekään kesällä osallistumaan kaikkiin cruisinkeihin, kuhan pääsen yhteen mukaan! Toki jenkkicruisinkiin voisimme typyn ottaa mukaan.

Ennen raskautta minulla oli paljon enemmän kavereita. Pikkuhiljaa kun raskaus eteni pidemmälle, myös osa ihmisistä katosi elämästäni. Toki tiesin näin käyvän, mutta en uskonut että elämääni jäisi ihmisiä, jotka voi laskea kahden käden sormilla. Olen aina ollut sosiaalinen ja menevä, joten asia harmittaa. Jos saisin nyt valita aikaisemman elämäni ja siihen kuuluneiden ihmisten ja nykyisen elämäni välillä, en miettisi kahdesti. Valitsisin ehdottomasti nykyisen. Elämässäni on kuitenkin ihmisiä joita rakastan ja jotka rakastavat takaisin. Minulla on rakastavat vanhemmat, tärkeitä lähisukulaisia (tiedän Terhi että käyt lukemassa, pus♥), kultaakin arvokkaampia ystäviä, joita ei mitata määrässä, sekä tottakai rakastava mies ja tytär♥. En koe tarvitsevani enempää.

Alkuviikko neljän seinän sisällä

Onpas ollut kökkö ilma! Huomenna olisi tarkoitus mennä typyn kanssa vaunuilemaan, jos vain sää sallisi. Voisin ottaa jopa tuon järkkärini mukaan niin saisi tännekkin kuvia! Tähän hätään ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa ja Tallinnan reissun jälkeen ollaan oltu vain kotona. Vähän kuvia laitan tähän loppuun ja hipsin unten maille!

Väsynyt, erittäin väsynyt

Olipa hyvä reissu! Kuvasaldo jäi aika pieneksi, kun en jaksanutkaan raahata luuria mukana ja kaiken lisäksi mukana oli vain pikkuriikkinen iltalaukku. Mutta asiaan. Pääsimme satamasta ihan ajallaan ja kävimmekin heti juomassa yhdet iskelmäbaarissa. Siitä sitten hyttiin ja laittautumaan. Sain itseni kuosiin ennätysajassa ja muut vielä laittautuivat. Meren käynti alkoi olemaan niin hurjaa, että mietin moneen otteeseen lähdenkö oksentamaan, olin naamaltani lähes vihreä. Saavuimme kymmeneltä Tallinnaan ja lähdimme yhdentoista aikaan tsekkaamaan diskon. Meininki ei ollut ihan minun ja Tarjan mieleen, joten lähdimme katselemaan muita paikkoja ja Nina ja Nea jäivät diskoon. Kävimme Sea Pubissa kuuntelemassa trubaduuria, joka lauloi mm. kolmatta naista ja j. Karjalaista. Truba lopetti puolen yön aikaan ja siirryimme Starlightiin ja löysimmekin porukkamme sieltä. Mukana olivat siis myös vanhempani, isovanhempani, Tarjan äiti eli tätini, setäni ja hänen naisystävänsä ja kaksi muuta tuttua. Jäimme heidän kanssaan hengailemaan ja siellä esiintyi bändi nimeltä Joku Paikallinen Bändi. He soittivat suomirock/pop covereita ja meno oli aivan huikea!! Koska vaan uudestaan heitä kuuntelemaan. Kävin tanssimassa useaan otteeseen ja kolmelta he lopettivat soittamisen, joten siirryimme takaisin diskoon. Mesta oli aivan ääriään myöten täynnä. Lopulta lähdimme puoli viiden aikaan hyttiin päin ja unille.
Kymmentä vaille yhdeksän aamulla, soi herätyskelloni, jonka vain sammutin ja nukahdin samantien takaisin kännykkä kädessä. Vartti tästä eteenpäin heräsin siihen että äitini soitti ja käski meidät aamupalalle. Aamupalaa tarjoiltiin siis vain kymmeneen saakka. Emme kukaan kauheita saatu syötyä, mutta jotain kuitenkin. Aamupalan jälkeen painelimme takaisin hyttiin ja Tarja ja Nina lähtivät maissa käymään. Me jäimme Nean kanssa nukkumaan. Loppureissu menikin lähes kokonaan punkan pohjalla eläinten pelastustiimiä telkkarista katsellen. Toki oli myös kauhea pakkaaminen ja siivoaminen. Hyyti oli kuin sikolätti.

Eilinen meni aika sumussa koko päivä, hyvin heikot yöunet ja epämääräinen määrä alkoholia edellisenä yönä teki tehtävänsä. Tämä päivä on vaan oltu kotona ja ollaan maattu sohvalla telkkaria katsellen. Kävimme sentään ruokakaupassa kun jääkaapissa ei ollut muuta kuin battery jungled laatikko! Nyt katson hetken subilta leffaa ja sitten hipsin nukkumaan.

Jännäilyä

Huomenna onkin lähtö etelään (lue. Tallinnaan) ja Vempu menee yökylään rakkaan ihmisen luo. Vähän jänskättää itseä lähteä oikeasti toisen ulottumattomiin melkein vuorokaudeksi. Mitä jos en osaa rentoutua ja koko reissu menee Venlaa ikävöidessä? Ei olisi kanssamatkustajilla kiva reissu. Odotan jo nyt lauantai aamun seisovan pöydän aamupalaa! Päätin, että edes kerran elämässä on syötävä sen koko rahan edestä ja nyt saan syödä täysin ilman keskeytyksiä. Kukaa ei (toivottavasti!!!) halua syliin juuri kun pääsen pöytään istumaan ja saan lautasen nenän eteen. Maihin ei aio mennä, kesällä sitten. Kaiken tarvittavan saan laivasta hankittua, joten ei tarvitse ottaa stressiä siitä että en ehdi takaisin laivaan ajoissa, tai että tapahtuu jotain muuta kaoottista. Huomenna minusta ei siis välttämättä kuulu, mutta toivon mukaan lauantaina viimeistään ja lupaan ottaa paaaaljon kuvia! Ihanaa loppu viikkoa kaikille. ❤

Forever-kutsut ja risteily intoilua

Huhhuh! Olipas eilisellä tekstillä lukijoita! Lievästi sanottuna leuka loksahti auki kun äsken bloggeriin kirjauduin ja tilastoja vilkaisin. Yli 200 kävijää ja minulle tuo on oikeasti iso luku. Toivon että jokunen mummelikin olisi täällä vieraillut ja mennyt itseensä.

Pidin tänään Forever-kutsut. Paikalla olivat Cia, Riina, Seba, Tarja, Tomi, Jaakko, Niko ja äiti. Tokihan tuo Vempakin tuossa oli ja esittelyn piti Sari. Kaikki pitivät tuotteista ja minä sain aivan mahtavan emännän lahjan! Forever ultra Vanilla shake mixin-eli ateriakorvikkeen. Niko ainakin ihan innoissaan sitä testaili ja höpisi ottavansa sitä mukaan sesonkiin Skyr-rahkojen ja Valio+ maitokaakaon kaveriksi.
Itselläni on tällä hetkellä Foreverin tuotteista käytössä Jojoba shampoo, hammastahna ja huulirasva.

 

Olen lähdössä perjantaina Tarjan ja kahden muun tytön kanssa risteilemään. Siitä tulee kyllä ihan törkeän kivaa! Seuraavaan kuukauteen pikkuneiti ei kyllä mene minnekkään hoitoon, äiti saa vieroitusoireita. Nyt tyttö pääsee kuitenkin hyvään ja turvalliseen paikkaan. Takaisin kun tulen, en tyttöä päästä sylistäni, se on varma. Nyt kömmin sänkyyn pitkän päivän jälkeen, jos vaikka huomennakin olisi yhtä kaunis ja aurinkoinen päivä, kuin tänään oli.