Oikein omaperäinen otsikko, eikö vain? Olen saanut kärsiä tällä viikolla skootterin toimimattomuuden takia. Torstai aamuna tein lähtöä töihin, eikä rakas romurauta päättänyt käynnistyä. Aikani tapeltuani sain kuitenkin röpöttimen käyntiin ja kaahasin täyttä häkää töihin. Työmaalle päästyäni hokasin, että joku on käynyt piuhoja kiskomassa ja olivat kaikki siis näkösällä. Joku vatipää on yrittänyt siis nyysiä tuon onnettoman vekottimen, kuitenkaan siinä onnistumatta. Pääsin kuitenkin kotiin ja loppu hyvin, kaikki hyvin.
Perjantai aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena ja minä edellisestä aamusta opikseni ottaneena painuin ajoissa pihalle painimaan menopelin kanssa. Ei edes lupaa. Poljen ja poljen, starttaan ja starttaan, eikä mitään!! Niko sitten heitti minut ja olin minuuttia ennen vuoron alkua asemissa. Eilen kun Niko tuli töistä kotiin, kävi hän tsekkailemassa mikä mättää ja totesi, että ei se edes lupaile käynnistyä, told you so!!!! Myöhemmin vielä Venlan kummisetäkin kävi ja jälleen sama laulu, ei se edes lupaa. Eihän naista voi uskoa, kun on tekniikasta kyse. Herrat veivät sitten skootterin sen oikeaan kotiin ja nyt selvitellään, että mitäs mitäs. Milläs minä nyt töihin kuljen saamari??! Nyt siis rakkaat lukijat, peukut pystyyn! Maanantaina olisi saatava romu liikenteeseen. Eli on kärsitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti